Virtuaalisovellus näyttää historiallisen Orun linnan Toilassa

Orun linna vuonna 1902.

Vuosien ajan on leikitty ajatuksella rakentaa sodassa tuhoutunut Toilan Orun linna uudelleen. Nuori tarttolainen yritys BlueRay toteutti  suunnitelman ja tarjoaa virtuaalilasien avulla aikavaellusta linnassa. 

BlueRayn perustaja, historiantutkija Mairo Rääsk katsoo, että vaikka Orun linna joskus rakennettaisiinkin uudelleen, se olisi uusi rakennus. Ei se 1800-luvun lopussa varakkaalle pietarilaiskauppiaalle Grigori Jelissejeville rakennettu villa, josta tuli ennen toista maailmansotaa Viron tasavallan presidentin kesäresidenssi.

Virtuaalisovelluksella hän voi välittää yhteisölle ja matkailijoille jotain sellaista, jota ei ole mahdollista fyysisesti luoda uudelleen. 

Puistossa kävijöillä piti ennen olla elävä mielikuvitus voidakseen ymmärtää, missä linna sijaitsi ja millainen se tarkalleen oli. Virtuaalilasit lainaamalla kuva selkiytyy. Orun linnakokonaisuutta voi tarkkailla monesta kulmasta. Kolmiulotteisten ulkonäkymien lisäksi avautuu joidenkin tilojen sisänäkymiä, esimerkiksi presidentin virkatilat ja ruokasali.

Vierailija sattuu yhteen vuoden 1938 kesäpäivään ja näkee linnan sellaisena kuin se oli uudistuksen jälkeen. Kun virolaiset teollisuusmiehet ostivat 1930-luvun puolivälissä linnakokonaisuuden puistoineen ja lahjoittivat ne valtion kesäresidenssiksi, paikkaa kohtasivat suuret uudelleenjärjestelyt. Vuosia hylättynä ollut linna ja puisto kunnostettiin puolessatoista vuodessa. 

Italialaistyyppinen linna pyrittiin tuunaamaan virolaistyyppiseksi. Ulkoisesti linna jäi pitkälti entiselleen, sen sijaan presidentin konservatiivinen maku heijastui sisustuksessa, esimerkiksi kansallisin aihein koristelluissa matoissa. 

”Itsenäisyyden ajan lopulla Orun linna oli toisaalta presidentin edustuspaikka ja kesäresidenssi, johon hän aina kun mahdollista, pyrki matkustamaan. Toisaalta taas se oli presidentin toinen virkarakennus, johon valtion päämies kutsui vieraitaan luodakseen lähempiä suhteita ja syventääkseen siteitä”, voi lukea kokoomateoksesta Alasi ja haamri vahel − artikleid ja mälestusi Konstantin Pätsist eli suomeksi Alasimen ja vasaran välissä – artikkeleita ja muistelmia Konstantin Pätsistä.

Orun linnasta puhuttaessa ei pääse yli eikä ympäri sodassa tuhoutuneen Orun linnan rakentajasta, eräästä Venäjän varakkaimpiin kauppiaisiin ja teollisuusmiehiin kuuluneesta Grigori Jelissejevista. 

Maan huvilan ja puiston perustamiseen hän osti vuonna 1897. Mutta miten juuri Toilan Orusta tuli Jelissejevin ”valittu”? 

Siitä, miten kaikki alkoi, kertoo meille Viron aikainen vuoden 1936 lehti Huvitav žurnaal (Kiinnostava aikakauskirja) artikkelissa, jonka otsikkona oli Orun linna retkenä Viron kauneimpaan paikkaan:

”Tiedetään kertoa, että kun upporikas venäläiskauppias Jelissejev päätti rakentaa itselleen villan kesäkuukausien viettoa varten, hänen summittainen valintansa osui Itämeren rannikolle. Täältä hän arveli löytävänsä sopivan paikan, joka eroaisi hänen ikäviksi muuttuneista luksusvilloistaan Ranskan Rivieralla. Vaatimukset uuden kesänviettopaikan valinnassa olivat ankarat, ja arkkitehdit vaelsivat koko Itämeren rannikon löytääkseen jotain edes suunnilleen sellaista, josta heidän käskijänsä haaveili.

Tarkastamatta eivät jääneet Latvian tunnetuimmat meren rantamien asutuskeskukset, mutta sikäläisiä paikkoja ei uskallettu tarjota vaateliaalle miehelle. Sitten saavuttiin lopulta Virumaan rannikolle, Toilan Oruun. Täällä ei ollut enää epäilyjä – tänne me rakennamme, emmekä minnekään muualle. Viron rannikko oli niin vahvasti lumonnut paljon nähneet ja matkustaneet asiantuntijat. Ja niin kohosikin Oruun arkkitehti Gavril Baranovskin työn tuloksena rakennus, jonka tuolloisen isännän kuvitelmissa ei pitänyt olla mikään linna, vaan yksinkertaisesti pieni mukava mökki.”

Paikallisten silmät eivät olleet eläessään nähneet kolmekerroksista, lähes kuudenkymmenen huoneen huvilaa ja kastoivat sen linnaksi. No, millaisessa kesämökissä kohoaisi kahden kerroksen läpi ylellinen juhlasali, jonka katosta riippuvat suuret kristallikruunut ja seinillä ovat saman tyylin pienet seinävalaisimet? Tai jossa kauppiaan rouvan käytössä on kylpyhuone, joka on varustettu uima-altaalla?

Linnakokonaisuuteen kuului myös kirkko, talvipuutarha eksoottisine kasveineen, maneesi hevostalleineen ja harjoituskenttineen sekä kaksikerroksinen palvelusväen talo, jossa nyt toimivat Toilan lukion alaluokat ja taidekoulu. Kaikki tämä jäi heitteille, kun Jelissejev poistui bolshevikkien toteuttaman  lokakuun vallankumouksen jälkeen Ranskaan.

Viron presidentin isännänkättä linnakokonaisuus sai tuntea vain joitakin vuosia. Konstantin Pätsin viimeinen päivä Orun linnassa oli 16. heinäkuuta 1940. Sota-aikana perääntyvät puna-armeijan sotilaat sytyttivät linnan tuleen. Lopullisen iskun antoivat saksalaiset, jotka räjäyttivät vetäytyessään linnan kellariin sijoitetut ampumatarvikkeet, joka hävitti palaneet rauniot.

Konstantin Pätsin pojanpoika Matti Päts on Toilan asukkaiden kanssa tavatessaan muistellut, että Kultarannassa olevaan Suomen presidentin kesäresidenssiin verrattuna Oru oli huomattavasti upeampi ja suurempi.

”Olen kuullut myös  juttuja, joiden mukaan Oru oli Viron tapaiselle valtiolle liian mahtava. Miten sen nyt ottaa? Jos sellainen linna oli olemassa, olisiko sen pitänyt antaa ränsistyä täysin? Olen kuullut myös presidentin adjutantin Herbert Grabbin pojilta, että upseerit olivat keskenään puhuneet: Oru on liian kaunis pysyäkseen kauan”. 

Aina on ollut ihmisiä, joiden mielestä Viro ansaitsisi sellaisen upean linnan nytkin ja entinen Jelissejevin villa tulisi koko komeudessaan rakentaa uudelleen. Eräs linnan uudelleen rakentamisen innokkaimmista kannattajista on Toilan kunnanjohtaja Eve East. ”Näin unessa linnan ja sen, että kuljen siellä ympäriinsä. Se jäi kummittelemaan minulle”, hän kertoo ilmestyksestään.

Siihen saakka, kun uudelleen itsenäistyneen Viron teollisuusmiehet uudelleen kokoavat voimansa ja avaavat kukkaronsa, voi Orun linnaa ihailla vanhoista valokuvista tai virtuaalilaseilla linnan puutarhassa kulkien. 

Toilassa on edelleenkin kaksi majoituspaikkaa, joissa linnan henkeä voi haistella. Puistossa sijaitseva Toilan Valgevilla on rakennettu samaan aikaan kuin linna. Linnakokonaisuuteen kuuluessaan sitä kutsuttiin koirien taloksi – Jelissejevit kasvattivat metsästyskoiria ja niille tuo talo rakennettiinkin. Sittemmin siellä on toiminut esimerkiksi poliisiasema, sairaala ja huvila. Nykyisin Valgevillan vieraiden käytössä on kaksi tilavaa ja tyylikästä apartamenttia. 

Toilan kunnassa historiallisen Pika-kadun alussa herättää huomiota villa Meretare, joka on Orun linnan tapaan Jelissejevin ”hoviarkkitehdin” Gavril Baranovskin luomus. Alkuun Meretaren rakennus rakennettiin parantolaksi; ensimmäisen Viron tasavallan aikaan siinä toimi täyshoitola Villa Inda. Meretaren nykyinen emäntä Jaana Nurro muutti huvilaan Suomesta ja kartanon mittasuhteet omaava rakennus on hänelle samaan aikaan koti ja vierastalo, jossa hän majoittaa matkailijoita.

SIRLE SOMMER-KALDA 

Seuraa Itä-Viron tapahtumia myös verkosta:

https://idaviru.ee/fi/seikkailumaa-tapahtumat-2020/

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.