Ilmalentoa vaijeriradalla, Tarzan-hyppyä ja kaivinkoneen ohjailua - Kiviõlin seikkailupuisto tarjoaa vauhdikkaita elämyksiä koko perheelle

Avajaisissa nähtiin nuorallataiteilua lammen yllä.

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Viiuuuh, matka vaijeriradalta mäen huipulta alas näyttää hurjalta ilmakiidolta. Ilmalentoa mäen juurelle riittää kuusisataa metriä ja nopeus kohoaa useisiin kymmeniin kilometreihin tunnissa.
"Ei se mitään mahdotonta  ole. Ainoa huono puoli kokemuksessa oli, että matka loppui kesken", radan testannut aikuinen tuttava sanoo.

Kiviõlin seikkailupuiston uudet vempaimet olivat avajaisvieraiden käytössä ja testattavana 8. kesäkuuta, kun uusi koko perheen seikkailukeskus avattiin.

Vaijerirata

Vaijerirata on yksi seikkailupuiston houkutuksista. Rohkeutta ja seikkailumieltä voi testata myös
Tarzan-hypyllä ja vapaalaskeutumishypyllä.

Seikkailupuiston avajaisissa nähtiin huima akrobatiaesitys, kun tasapainotaiteilija  temppuili lammen yli viritetyllä nuoralla. Hän roikkui pää alaspäin jalkojensa varassa ja hyppi ilmaan narun päällä. Narun alla kimmelsi lammen vesi.

Seikkailu- ja toimintapisteitä puistossa on viitisentoista. Rauhallisempaakin menoa on tarjolla. Tekolammella voi ajella sähkömoottoriveneellä, kaivinkoneen kahvaa ohjaillessa saa tuntumaa kaivosmiehen elämään ja palokuntaopistossa pääsee ruiskuttamaan vettä kuviteltujen liekkien päälle.

Liikennekaupungissa voi harjoitella autolla ajamista ja kentällä seisoo oikea lentokone, jonka ohjaamoa voi käväistä tutkimassa. Pumptrack-radalla saa hypittää pyörää kumpuilevalla asvaltilla.

Seikkailupuisto on rakennettu Kiviõlin laskettelukeskuksen viereen. Kiviõlissa avattiin laskettelukeskus vuonna 2013. Se rakennettiin korkealle tuhkavuorelle, joka syntyi palavan kiven louhinnasta syntyneestä jätteestä. Tuhkavuoren päälle kasattiin viisitoista senttiä suojaava maa-ainesta ja vuoren rinteeseen on istutettu mäntyjä. Kesällä 90 metriä korkea mäki loistaa pitkälle vihreänä ruohomäkenä.

Laskettelukeskuksen menestys riippuu säistä. "Koska säät ovat vaihtelevia, päätimme kehittää koko perheen seikkailukeskuksen. Näin alue palvelee vieraita suurimman osan vuodesta", markkinointijohtaja Janek Maar sanoo.

Janek Maar avasi seikkailupuiston.

Hän sai Kiviõlissä asuvan ystävänsä kanssa idean laskettelukeskuksesta 2000-luvun alussa. Nuoret miehet laskivat jätevuoren lumilaudoilla ja keksivät, että vuori pitää saada hyöytykäyttöön.

Laskettelukeskus valmistui noin kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun idea oli pälkähtänyt nuorten miesten päähän. Tarvittiin paljon tutkimusta, maansiirtoa ja rakentamista ennen kuin mäki valmistui. Tukea hankkeelle antoi Euroopan unioni.

Nyt seikkailupuisto houkutuksineen odottaa vieraita myös kesällä.

www.seikluskeskus.ee/fi

Palokuntaopisto.

Kohtla-Järven kulttuuritalo entistettiin muistuttamaan kartanoa - itäisessä Virossa on paljon arkkitehtuuria, jota rakentamisajankohdan vuoksi nimitetään stalinistiseksi arkkitehtuuriksi

Kohtla-Järven kulttuuritalo.

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Virolainen arkkitehtuuri on jännittävä sekoitus eri aikausien tyylejä. Virosta löytyy komeita, hyvällä maulla suunniteltuja historiallisia kartanoita, pieniä puutalokyliä, kerrostaloviidakoita ja huippumoderneja lasisia pilvenpiirtäjiä.

Itä-Virumaalla näkee paljon arkkitehtuuria, joka on saanut rakentamisajankohtansa vuoksi erikoisen nimen, stalinistinen arkkitehtuuri. Tyylisuunnan taloja nousi muun muassa Sillamäelle, Jõhviin ja Kohtla-Järvelle 1940-luvun lopussa  ja 1950-luvun alussa, kun maata rakennettiin uudelleen toisen maailmansodan mittavien tuhojen jälkeen.

Tyylipuhtain esimerkki tästä rakentamistyylistä on Sillamäen keskusta, mutta myös Kohtla-Järvellä on paljon tuolloin rakennettuja taloja.
Vuonna 1952 valmistui Vladimir Orlovin suunnittelema massiiviinen kulttuuritalo, joka on nyt entistetty  Talo haluaa sanoutua irti stalinistisen arkkitehtuurin leimasta.
"Stalinismia meillä ei ole jäljellä kuin julkisivun päätykolmio", sanoo kulttuuritalolla työskentelevä Aivar Varinurm.

Juhlasali

Kun talossa tehtiin  täydellinen remontti, esikuvaksi otettiin vanhat virolaiset kartanot.
"Kartanot ovat virolaisille tärkeitä. Siksi halusimme talon restauroinnissa ottaa mallia vanhasta kartanoarkkitehtuurista", Varinurm jatkaa.

Talosta poistettiin punaiset, vanhaa poliittista leimaa kantavat matot ja tilalle laitettiin vihreäkuvioiset matot. Kaikki tosin eivät pidä uusien mattojen vihreästä värisävystä.

Juhalsali on valtavan suuri ja kartanotyylinen. Sen kristallikruunujen alle voi kuvitella vaikka minkälaiset tanssiaiset. Juhlallinen ilme on myös konserttisalissa.  Esiintymislavalle vie pitkä catwalk  ja katsomossa penkkirivit kohoavat niin, ettei edessä istuvien hartioiden yli tarvitse kurkistella.

Kahvilaa remontoidessa löytyi yllätys. Katossa oli kaksi kattokerrosta ja sisäkaton ja ulkokaton välistä löytyi hienoja valaisimia.

Talon uusiminen alkoi vuonna 2013 ja se valmistui 2015.

"Meillä oli silloin talouslama, joten työvoimaa ja tarvikkeita saatiin halvemmalla kuin mitä remontti maksaisi nyt."

Varinurmen mukaan kulttuuritalossa järjestetään vuodessa jopa neljäsataa tapahtumaa:  konsertteja, keskustelutilaisuuksia, juhlia, teatteriesityksiä. Siellä kokoontuvat myös harrastusryhmät.

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.  www.idaviru.ee/fi

Kohtla-Järven keskustaa.

Konserttisali

Kahvila

Välikaton alta löytyi kauniita lamppuja.

Kulttuuritalon edessä on suuri puisto.

Viron vanhin lapanen löytyi keskiaikaisesta haudasta - Iisakun museo esittelee vatjalaisten historiaa

Viron ja Pohjois-Euroopan vanhimman lapasen malli. Lapanen löydettiin hautakummun alta läheltä Iisakun museota.

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Viron ja koko Pohjois-Euroopan vanhin kudottu kinnas löydettiin vuonna 1950  Itä-Virumaalta Jõugan ikivanhalta kalmistoalueelta. Kudottu lapasen osa oli säilynyt rannerenkaan alla naisen haudassa. Lapanen on peräisin 1300-luvun lopusta tai 1400-luvun alusta.
Lapasta säilytetään Tallinnassa, mutta sen mukaan tehty jäljennös on esillä Iisakun museossa.

Museo sai käyttöönsä toisenkin rakennuksen.

Museossa avattiin helmikuun lopussa uusi rakennus, jossa on tiloja vaihtuville näyttelyille ja erilaisille tilaisuuksille ja perhejuhlille. Maaliskuun loppuun saakka siellä on esillä näyttely lapasista. Tallinnan yliopiston alaisuudessa toimivan Viljandin kulttuuriakatemian opiskelijat ovat kutoneet lapasia perinnemallien mukaan.

Mallien lapaset kattavat sata vuotta virolaista käsityötä eri puolilta Viroa: Kihnusta, Saarenmaalta, Hiidenmaalta, Muhusta, Peipsijärveltä ja Itä-Virumaalta.

Yhden lapasparin kutominen kestää neljäkymmentä tuntia. Lapasia on tehty eri tekniikoilla. Neulalla tehdyt lapaset ovat tuttuja myös Suomessa. Niitä käytettiin talvisodassa. Tarkka-ampujat saivat sormet nopeasti esille, kun sormen sai pistää ulos reiästä eikä koko lapasta tarvinnut riisua.

Uusi lapanen vanhan mallin mukaan.

Iisakun museo toimii nyt kahdessa rakennuksessa. Museo perustettiin vuonna 1975 entiseen koulurakennukseen. Se esittelee erityisesti vatjalaisten ja poluvernikoiden eli puoliuskoisten elämää ja kulttuuria.

Vatjalaiset tulivat Viron maaperälle Venäjältä 1100-1300-luvulla. Heidän kielensä ja kulttuurinsa sekoittuivat virolaiseen kulttuuriin. Vatjalaiset olivat aluksi ortodokseja, mutta Ruotsin vallan aikana alueelle tuli luterilainen uskonto. Niinpä asukkaat olivat kotona ortodokseja, mutta julkisesti heidän piti olla luterilaisia.

Museossa on esillä vatjalaisten arkeen ja juhlaan liittyviä esineitä. Näytteillä on muun muassa morsiusparin hääasu ja morsiamen kapiokirstu, jota on viimeksi käytetty vuonna 1906.

Häät kestivät viisi päivää ja morsiamen suvun piti antaa paljon lahjoja sulhasen sukulaisille.
Keittiö oli talon tärkeä keskuspaikka. Siellä on esillä muun muassa kulho, josta koko perhe lusikoi ruokaa vielä sata vuotta sitten. Silloin ei ollut käytössä veitsiä ja haarukoita.

Iisakun museo on saanut vieraakseen muusan. Suuri räsynukke Meeri Amanda Rosalinda alkoi kiertää Itä-Virumaan museoita vuonna 2013 ja nyt se on pysähtynyt  Iisakun museoon.

Kalastajien huone.

Museossa voi tutustua myös koulunkäyntiin, opettajan asuntoon, palokuntaan ja eläimiin. Täyttettyjen eläinten huonessa on muun muassa metsäsika, karhu, susi, ilves, punakettu ja useita eri lintuja. Nappia painamalla saa korviinsa äänimaisema: miltä kuulostaa käen kukunta tai suden ulvonta.

Erityisen kaunis osa museota on venäläisten kalastajien valkoisilla materiaaleilla sisutettu huone.

Katso video Iisakun museosta

Museon osoite on Tartu maantee 58, Iisaku alevik, Alutaguse vald, Ida-Virumaa. Avoinna  ma-pe 9-16.

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viron ystävät –Facebook-sivulta.

Museo avattiin vanhassa koulurakennuksessa 1975.

Musiikki kuului vapaa-aikaan.

Kapiokirstua käytettiin viimeksi 1906.

Muusa Meeri Amanda Rosalinda on nyt Iisakussa.

Koko perhe söi samasta astiasta.

Iisakun museo kertoo vatjalaisten elämästä.