Viron vanhin lapanen löytyi keskiaikaisesta haudasta - Iisakun museo esittelee vatjalaisten historiaa

Viron ja Pohjois-Euroopan vanhimman lapasen malli. Lapanen löydettiin hautakummun alta läheltä Iisakun museota.

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Viron ja koko Pohjois-Euroopan vanhin kudottu kinnas löydettiin vuonna 1950  Itä-Virumaalta Jõugan ikivanhalta kalmistoalueelta. Kudottu lapasen osa oli säilynyt rannerenkaan alla naisen haudassa. Lapanen on peräisin 1300-luvun lopusta tai 1400-luvun alusta.
Lapasta säilytetään Tallinnassa, mutta sen mukaan tehty jäljennös on esillä Iisakun museossa.

Museo sai käyttöönsä toisenkin rakennuksen.

Museossa avattiin helmikuun lopussa uusi rakennus, jossa on tiloja vaihtuville näyttelyille ja erilaisille tilaisuuksille ja perhejuhlille. Maaliskuun loppuun saakka siellä on esillä näyttely lapasista. Tallinnan yliopiston alaisuudessa toimivan Viljandin kulttuuriakatemian opiskelijat ovat kutoneet lapasia perinnemallien mukaan.

Mallien lapaset kattavat sata vuotta virolaista käsityötä eri puolilta Viroa: Kihnusta, Saarenmaalta, Hiidenmaalta, Muhusta, Peipsijärveltä ja Itä-Virumaalta.

Yhden lapasparin kutominen kestää neljäkymmentä tuntia. Lapasia on tehty eri tekniikoilla. Neulalla tehdyt lapaset ovat tuttuja myös Suomessa. Niitä käytettiin talvisodassa. Tarkka-ampujat saivat sormet nopeasti esille, kun sormen sai pistää ulos reiästä eikä koko lapasta tarvinnut riisua.

Uusi lapanen vanhan mallin mukaan.

Iisakun museo toimii nyt kahdessa rakennuksessa. Museo perustettiin vuonna 1975 entiseen koulurakennukseen. Se esittelee erityisesti vatjalaisten ja poluvernikoiden eli puoliuskoisten elämää ja kulttuuria.

Vatjalaiset tulivat Viron maaperälle Venäjältä 1100-1300-luvulla. Heidän kielensä ja kulttuurinsa sekoittuivat virolaiseen kulttuuriin. Vatjalaiset olivat aluksi ortodokseja, mutta Ruotsin vallan aikana alueelle tuli luterilainen uskonto. Niinpä asukkaat olivat kotona ortodokseja, mutta julkisesti heidän piti olla luterilaisia.

Museossa on esillä vatjalaisten arkeen ja juhlaan liittyviä esineitä. Näytteillä on muun muassa morsiusparin hääasu ja morsiamen kapiokirstu, jota on viimeksi käytetty vuonna 1906.

Häät kestivät viisi päivää ja morsiamen suvun piti antaa paljon lahjoja sulhasen sukulaisille.
Keittiö oli talon tärkeä keskuspaikka. Siellä on esillä muun muassa kulho, josta koko perhe lusikoi ruokaa vielä sata vuotta sitten. Silloin ei ollut käytössä veitsiä ja haarukoita.

Iisakun museo on saanut vieraakseen muusan. Suuri räsynukke Meeri Amanda Rosalinda alkoi kiertää Itä-Virumaan museoita vuonna 2013 ja nyt se on pysähtynyt  Iisakun museoon.

Kalastajien huone.

Museossa voi tutustua myös koulunkäyntiin, opettajan asuntoon, palokuntaan ja eläimiin. Täyttettyjen eläinten huonessa on muun muassa metsäsika, karhu, susi, ilves, punakettu ja useita eri lintuja. Nappia painamalla saa korviinsa äänimaisema: miltä kuulostaa käen kukunta tai suden ulvonta.

Erityisen kaunis osa museota on venäläisten kalastajien valkoisilla materiaaleilla sisutettu huone.

Katso video Iisakun museosta

Museon osoite on Tartu maantee 58, Iisaku alevik, Alutaguse vald, Ida-Virumaa. Avoinna  ma-pe 9-16.

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viron ystävät –Facebook-sivulta.

Museo avattiin vanhassa koulurakennuksessa 1975.

Musiikki kuului vapaa-aikaan.

Kapiokirstua käytettiin viimeksi 1906.

Muusa Meeri Amanda Rosalinda on nyt Iisakussa.

Koko perhe söi samasta astiasta.

Iisakun museo kertoo vatjalaisten elämästä.