Lähdetään Narvaan musiikki- ja kaupunkifestivaaleille!

Lueskelin ensi viikon lopulla järjestettävän kansainvälisen Tallinn-Narva Music Week (TMW) -musiikkitapahtuman ohjelmaa ja huomasin ilokseni, että EU:n itärajalla sijaitsevan Narvan festivaaliosuus 06.-08.05. sisältää myös runsaasti erilaista, osin ilmaistakin kaupunkikulttuuri- ja taideohjelmaa – jossa mukana on myös yksi suomalaistaitelija. Tätähän on mentävä katsomaan!

Itä-Viron tärkeää roolia näinä koronapandemian jälkeisinä ja itänaapurin uhon täyteisinä aikoina korostaa se, että Narvan festivaalipäivät saapuu Vaba Lava -teatterikeskukseen lauantaina klo 12.00 avaamaan Viron tasavallan presidentti Alar Karis. Monipuolisen eri puolilla kaupunkia nautittavan musiikki- ja kultuuripäivän jälkeen viikonloppu huipentuu sunnuntaina eli äitienpäivänä suureen yhteisölliseen piknik-lounaseen, jokiristeilyihin ja puiden istutustalkoisiin Viron 100-vuotisjuhlien kunniaksi muutama vuosi sitten perustetussa kaupunkipuistossa.

Tapahtuman järjestäjä, musiikkialan monitoiminainen Helen Sildna kertoi lehdistötiedotteessa, että ”Vuoden 2022 festivaalin teema on yhtenäisyys. Kulttuuri on aina tuonut eri taustoista lähtöisin olevia ihmisiä yhteen. Narva on kaupunki, joka avautuu kerros kerrokselta kuin kuorittava sipuli. Musiikin, taiteen, keskustelujen ja vieraanvaraisen hauskanpidon kautta voimme kokea jotain erityistä yhdessä. Kulttuuri tekee meistä vahvoja sisäisesti ja yhteiset kokemukset yhdistävät meitä.” Virossa viettämieni 18 vuoden myötä voin todeta, että näinhän se juurikin on. 

Alla yhteenveto Narvan kaupunkitapahtuma-, taide- ja musiikkitarjonnasta 06.-08.05. Maksullisten konserttien ja Kreenholmin tehdasalueella sijaitsevan päälavan musiikkiohjelmasta ja pääsylipuista löydät tietoa TMW:n kotisivuilta. Siellä kerrotaan myös yöjunasta, joka lauantai-illan myöhäiskonserttien jälkeen (klo 01.15) kuljettaa halukkaat festarivieraat takaisin Tallinnaan. (Huom! Junalippu on ostettava ennakkoon!)  

Perjantai 06.05.

• 19.30 Graffititaideteoksen "Erilaiset, mutta yhdessä" avajaiset
  Taiteilijat Irina Sopina ja Olga Tjurina sekä Narvan taidekoulun opiskelijat
  Osoite: Linda 6  (lähellä Vaba Lava Narva -teatterikeskusta)
  
  
• 20.30 Narvan taiteilijaresidenssin (NART) suomalaisvieraan Jaakko Aution ääni-installaation "Piiril / Rajalla" avajaiset Kreenholmissa, osoite Joala 23c
  Aution ääniteos on valmistunut yhdessä usean narvalaisen ja yhden suomalaisen kuoron kanssa. Äänimaisemassa on vaikutteita Henrik Paciuksen sävelmästä, joka tunnetaan sekä Suomen että Viron kansallislauluna. Teos haluaa herättää kuulijassaan ajatuksia kansallisuuksista, ihmisten välisestä tilasta ja identiteetistä.
  
  
  
• 21.00 Viron taideakatemian (EKA) ja Wienin taideakatemian opiskelijoiden yhteisnäyttely "Where is body? / Missä on keho?", opastettu kiertokäynti
  Osoite: Narva Art Residency NART, Joala 18
  
  
• 22.00 EKA:n opiskelijoiden valoinstallaatioiden näyttelyn "Piirivalgus” (Rajavalo) avajaiset ja instrumentaalimuusikko Mick Pedajan konsertti
  Osoite: Gerassimovin puisto, Vassili Gerassimov 3

Lauantai 07.05.

• 12.00 TMW-viikonlopun Narvan avajaiset, Viron presidentti Alar Karis
  Osoite: Vaba Lava -teatterikeskus, Linda 2
  
  
• 12.00–18.00  Äänilevykirppis Vaba Lava -keskuksen edessä, tunnelmasta huolehtii DJ Janek Murd
  
  
• 
  12.00–18.00 EKA:n ja Wienin taideakatemian opiskelijoiden näyttely "Where is the body? / Missä on keho?"
  Osoite: Narva Art Residency NART, Joala 18
  
  
• 12.00–23.00 Jaakko Aution ääniinstallaatio "Rajalla / Rajala" Kreenholmissa, Joala 23c
  
  
• 
  12.00, 14.00, 16.00 ja 18.00  Jokiristeily Narvanjoella, kesto 1h (ei Narva-Jõesuuhun asti), laivalla muusikko ja kahvila – liput lähtöpaikalta Narvan satamasta tai ennakkoon tästä linkistä. 
  
  
• 15.00 ja 16.00 Opastettu englanninkielinen kierros suuessa Baltijets-kiinteistössä, joka 70 vuotta sitten oli salainen ja moniin karttoihinkin merkitsemättä jätetty sotateollisuuden tehdas keskellä Narvan kaupunkia, pääsyliput (15€) tästä linkistä.
  
  
• 22.00  EKA:n opiskelijoiden valoinstallaatioiden näyttely Gerassimovin puistossa

Kaupunkilavojen ilmaiskonsertit

• 
  Joaorgin rantatalon ja virkistysalueen aukio (osoite: Linnuse 2)13.00 DB4
  14.00 ЧЕ
  15.00 Marten Kuningas & Robert Linna
  16.00 Kanadalaisten artistien tunti
  17.00 Pale Alison
• 
  Dahlbergin aukio Narvanjoen promenaadilla
  13.30 Suomalais-ugrilaisia taiteilijoita
  14.30 Africa NOW! -artisteja sekä DJ:itä
  15.30 SHIRA
  16.30 virolaisräppäri Genka & Alla Jakubova -yhtye
• Katukoris- ja skeittipuisto (osoite: Tuleviku 9)
  14.00 Propazha
  15.00 SizeoptimaL
  16.00 Fenkii

Sunnuntai 08.05.

• 12.00 Äitienpäiväpiknik Luovien alojen keskuksen puutarhassa, osoite: Vabaduse 20
   
• 
  12.00-13.30 Opastettu viron- ja eng.kielinen kierros Kreenholmin jättimäisessä tekstiilitehtaassa, liput (aikuiset 12 €, alle 18v. lapset 6 €) tästä linkistä.
  
  
• 12.00, 14.00 ja 16.00  Jokiristeily Narvanjoella, kesto 1h (ei Narva-Jõesuuhun asti), laivalla muusikko ja kahvila – liput lähtöpaikalta Narvan satamasta tai ennakkoon tästä linkistä. 
  
  
• 12.00–18.00 Jaakko Aution ääniinstallaatio "Rajalla / Rajala" Kreenholmissa, Joala 23c
  
  
• 12.00–18.00 EKA:n ja Wienin taideakatemian opiskelijanäyttely "Missä on keho?", osoite: Narva Art Residency NART, Joala 18
  
  
• 13.00–14.00 Äitienpäiväkonsertti, esiintyjänä virolaisyhtye Curly Strings
  
  
• 14.00–16.00 Puidenistutustalkoot EV100-puistossa, A.Pushkini- ja Rakvere-katujen risteyksessä

Lue lisää Tallinn-Narva Music Weekin tapahtumasta täältä.

Virumaan luonto kukoistaa kahdessa kansallispuistossa

Virumaa on mainio ja moni-ilmeinen kohde luontomatkailijalle, sillä seudulla sijaitsee kaksi Viron kuudesta kansallispuistosta – hiljattain 50. syntymäpäiväänsä viettänyt Lahemaa rannikon kalastajakylineen ja siirtolohkareisine metsineen sekä useana eri alueena maan itäisimpiä osia kattava Alutaguse, jota on erämaisen maastonsa vuoksi kutsuttu myös Viron Siperiaksi. 

Tallinnasta tunnin ajomatkan päässä sijaitsevan, jo hieman ennen Virumaata eli Harjumaan maakunnan puolelta alkavan Lahemaan 72 500 hehtaarin laajuisia maisemia hallitsevat pohjoinen poimuileva rannikko, sen kalastajakylät (mm. Altja kesäkievareineen sekä Käsmu, jossa järjestetään joka kesä Viru Folk -musiikkitapahtuma), kivikkoiset rannat sekä kartanotiluksia ympäröivät metsät ja suoalueet. 

Vuonna 1971 koko entisen Neuvostoliiton ensimmäisenä perustetun puiston eläimistöä ovat mm. hirvet, ketut, ilvekset, villisiat mutta paikoin myös karhut ja muut metsän lajit. Seutu on Euroopan merkittävintä metsiensuojelualuetta, ja sieltä on luetteloitu yli 800 eri kasvilajia. Lahemaalla sijaitsee myös sellaisia aarnialueita, joille saa mennä vain luonto-oppaan kanssa.

Lahemaan vierailu- eli luontokeskus sijaitsee Palmsen kartanossa ja on avoinna ympäri vuoden. Sagadin kartanon yhteydessä toimii puolestaan valtion metsätalouskeskus RMK:n metsämuseo, joka tutustuttaa vieraansa alueen luontoon, metsänantimiin kuten sieniin ja paljon muuhun mielenkiintoiseen. Sagadista voit myös vuokrata polkupyörät, joiden avulla lähitienoisiin voi tutustua mukavasti. Katso Lahemaan kansallispuistoa ja sen luontoa esittelevä Youtube-video.

Yli 43 000 hehtaarin suuruinen, useasta erillisestä luonnon- ja maisemansuojelualueesta koostuva Alutagusen kansallispuisto perustettiin itäiselle Virumaalle v. 2018 osana Viron satavuotisjuhlia. Sen maastoa hallitsevat maan laajimmat havumetsät, Selisoon ja Puhatun suuret kosteikkoalueet, Peipsijärven pohjoinen ja samalla koko Viron pisin (32 km) hiekkaranta Smolnitsan dyyneineen, virtaukseltaan massiivinen Narvanjoki lukuisine lyhyine uomineen ja luhtineen, neljänkymmenen järven Kurtnan järvistö sekä yksi maan edustavimmista lehtipuita kasvavista ikimetsistä Porunissa. 

Kansallispuiston ytimen, Agusalun suoalueen, erikoisuus ovat maan ainoat sisämaan hiekkadyynit eli rämeisen maaston keskeltä harjumaisesti jopa 18 metrin korkeuteen kohoavat (viron kielellä) kriivat. Eläimistön osalta voit Alutagusessa tarkkailla mm. kotkien pesintää, Siperian liito-oravien lentoa sekä Viron ja Venäjän välillä aktiivisesti liikkuvien mesikämmenten elämää. 

Luonnon ohella Alutaguse suojelee ja vaalii alueen perinnekulttuuria. Kriivojen lähistöllä on sijainnut idästä Viroon 1100-luvulla vaeltaneiden vatjalaisten, joita myöhemmin on kutsuttu myös poluvernikeiksi, asuinpaikkoja. Heidän historiaansa ja tapoihinsa voi tutustua esim. Iisakun pitäjänmuseossa, joka on vain kivenheiton päässä Kauksin rannan äärellä sijaitsevasta rantapaviljongista ja puiston vierailukeskuksesta. Katso Alutagusen kansallispuistoa ja sen luontoa esittelevä Youtube-video.

Yhteistä maan vanhimmalle ja nuorimmalle kansallispuistolle ovat hyvin merkityt luontopolut ja patikointireitit sekä toimivat retkeilypalvelut – mm. läpi kolmen Baltian maan noin 20 km pituisin osuuksin ulottuvan Metsä-vaellusreitin varrella toimivat Hiker-Friendly -tunnustetut matkailupalvelujen tarjoajat sekä RMK:n nuotiopaikat huollettuine ulkokäymälöineen, jotka tekevät luonnossa kulkemisesta sekä jalkaisin että polkupyörällä helppoa. 

Lahemaata ja Alutagusta halkoo Tallinnasta Narvaan kulkeva rautatie. Pakkaa siis varavaatteet ja matkatarpeet satulalaukkuihin, osta pyörälle alennuslippu, tule Virumaan sydämeen junalla ja yhdistä kartano- tai kylpylälomaasi ajelu valitsemaltasi väliasemalta lampien ja pienten järvien välissä kiemurtelevia retkeilypolkuja pitkin majapaikkaasi tai kohti pohjoisrannikon upeita törmämaisemia ja kansainvälistä Eurovelo 13 -pyöräilyreitistöä

Tai jos olet liikkeellä (matkailu)autolla, pysähdy jonkin Virumaalla sijaitsevan luontopolun äärelle, jonka kehämäiseksi suunnitellun reitin voit kiertää ilman tylsää edes-takaista lähtöpisteeseen kulkemista. Läntisellä Virumaalla niitä sijaitsee mm. Käsmussa, Oandussa ja Seljamäellä sekä itäpuolella Kurtnassa, Lõpen kylän lähellä Kotkassa sekä Porunissa. Lue aiheesta lisää Visit Estonian sivulta.

Virumaan arvojen ja uudemman kultuurihistorian kannalta yksi hyvä pysähdyspaikka on myös Alutagusen läntisen pään Uljasten maisemansuojelualue, jonka läpi kulkee muinaismaakunnan nykyisin kahdeksi jakava raja – kylän talot sijaitsevat Länsi-Virumaalla mutta järvi sekä sen viereinen harju- ja räme luontopolkuineen sekä seudun korkeimpine pisteineen (95 m merenpinnasta) Itä-Virumaalla. Uljaste on tavallaan viron kielen kehto, sillä paikalla sijaitsee 14.03. liputuksin juhlistettavan äidinkielenpäivän aloitteentekijän muistokivi. Viron laulujuhlien vuosina länsivirulaiset ottavat sen luona aina vastaan itävirulaisilta juhlien soihtukulkueen tulen, viedäkseen sen kohti Harjumaata ja Tallinnan laulukenttää.

Ennen luontomatkalle lähtöä tutustu myös Viron ympäristöviraston havainnolliseen luonnon- ja maisemiensuojelualueiden nettikarttaan, johon on merkitty eläinten pesintäkausien aikoina vomassa olevat paikalliset luonnossa liikkumisen rajoitukset.

Ja mikä tärkeintä - kun pääset perille luonnon helmaan, hengähdä syvään ja anna ajatustesi irtautua arjen kiireistä. Nauti hetkestä sekä siitä, mitä näet ja kuulet ympärilläsi - anna virumaalaisen luonnon lumota. 

Viro alkaa Virumaalta

Yli 700 vuoden ajan on Tallinnan ohella koillisvirolainen Virumaan maakunta ollut suomalaisten tavaranvaihto- eli seprakauppiaiden sekä paikallista kulttuuria, vieraanvaraisuutta ja luontoa nauttivien lähimatkailijoiden huomion kohteena. Alueen historiallista merkitystä osoittaa sekin, että sen nimestä johdettuna on kutsumanimensä saanut koko Viron valtio ja kansa.

Mikä Virumaassa, sen läntiseksi ja itäiseksi maakunnaksi jaetussa seudussa sitten kiehtoo? Olen Suomenlahden etelärannalla asumieni 18 vuoden aikana loikoillut toki myös pärnulaisissa kylpylöissä ja käynyt Saarenmaalla toteamassa kesäiltaista valssia yhä tanssittavan. Yhä useammin olen silti päätynyt kotinurkiltani Tallinnasta alkavilla reissuillani Lahemaan rannikkokyliin ja upeille kartanotiluksille, entisen Neuvostoliiton hengestä hitaasti mutta yhä kiihtyvällä tahdilla uudistuviin Sillamäen ja Narvan kaupunkeihin, Rakveren sympaattiseen tunnelmaan ja tapahtumiin, Alutagusen kansallispuiston ikimetsiin ja soille sekä Euroopan neljänneksi suurimman sisävesistön tittelistä Saimaan kanssa kisaavan Peipsijärven yli 30 km pituisille pehmeille rantahietikoille.

Pohjimmainen peruste mielenkiinnolleni on aitous. Perusmukavia suurhotelleja ja ketjuravintoloita on maailman ja Vironkin matkailukenttä pullollaan, mutta Virumaalla kohtaa usein tekemisen meiningin sävyttämää rehtiä pienyrittäjyyttä – heitä, jotka ovat nykytrendien seuraamisen paineissakin säilyttäneet uskonsa tehdä asioita omalla tyylillään, ja juuri tekemisen eikä vain suunnittelun tai jahkailun kautta. Toimintaympäristö on haasteellinen ja palvelukulttuurissakin paikoin vielä menneisyydestä kertynyttä kehittämisen varaa, mutta niin se vaan on, että oikea Viro ikäänkuin alkaa Virumaalta – läntisimmiltä osiltaan lähes Tallinnan reunamilta. 

Lähde mukaani retkelle aitoon Viroon, veljeskansamme kotiseuduille Virumaalle. Tässä blogissa julkaistavat kirjoitukset perustuvat sekä omiin paikan päältä saamiini kokemuksiin, että virolaisen median ja paikallisten ihmisten kautta tarkistettuihin faktoihin. 

Blogin nettiosoite ”matka_Itä-Viroon” on aiemmin ollut ”sen kaikkein koillisimman Itä-Viron” eli Virumaan itäisen maakunnan matkailuväen hallinnassa. Ainakin tämän ja ensi vuoden ajan blogia isännöin kuitenkin toimeksiannon ja ihan oman henkilökohtaisen kiinnostuksenikin johdosta minä eli Timo Raussi - viisikymppinen viron kielen taitaja, kuorolaulaja ja kääntäjä sekä viestinnän moniosaaja, kuten eräs suomalainen lehti minua kymmenisen vuotta sitten tituleerasi. 

Tervetuloa ottamaan uuden matkan suunnaksi vertaistaan vailla Virumaa!

Valasteella voit kokea sekä jäisen maiseman että viidakon

Viron korkein putous, Valasten putous muistuttaa jälkiruokaa veden syöksyessä kerroksittain alaspäin. Harmaat ja ruskehtavat juovat vaihtelevat vihreiden ja sinisten juovien kanssa.

Kerroksittaista jälkiruokaa on vaikuttavinta tarjota lasiastiasta – silloin kaikki kerrokset näkyvät hyvin. Valasten putoukselle ja törmälle avautuu portaikon ja retkipolun ansiosta hieno näkymä. Satojen miljoonien vuosien kuluessa muodostuneita kerroksia voi tarkkailla ylhäältä, alhaalta ja sivulta päin.

 
Kolmenkymmenen metrin korkuista vesiputousta katsoessa ei ehkä tule mieleenkään, että se ei ole luonnon luomus, vaan kaivostyön tulos. Putous nimittäin saa vetensä Kaasikväljan kuivatusojasta eli Valasten purosta, joka tosin on nykyisin jo muodostunut osaksi luontoa.

Talvella Valasten putous on luultavasti eräs Viron kuvatuimmista paikoista. Kaikkein kiehtovin se on silloin, kun pakkanen ja riittävän voimakas pohjoistuuli ekevät yhteistyötä. Tämä tuo vesihöyryä ylös törmälle ja muotoilee törmärannikolla kasvavat puut jääveistoksiksi. Kun tällaista tapahtuu, tieto leviää nopeasti koko Viroon. Taitavien pitsimestarien luoma talven taikamaa ei välttämättä kestä kauan.

Muutaman kerran on sattunut niin, että jäämaailma avautuu Valastella myös Viron itsenäisyyspäivänä aamuvarhaisella, kun kansa kokoontuu juhlalliseen lipunnostoon. Helmikuun 24. päivänä auringonnousun aikaan täällä on Viron sinimustavalkoinen lippu nostettu salkoon hymnin saattamana jo 17 vuoden ajan.

Viron syntymäpäivä ja talvi on loistavaa aikaa törmärannikkoon tutustumiseen: näkymiä häiritseviä puiden lehtiä ei ole ja edullisten sääolosuhteisen vallitessa näkee muistakin ympäristön putouksista muodostuneita kauniita jääveistoksia.

Toisaalta silloin jää näkemättä tuuhea ja vehreä törmämetsä, joka reunustaa rannikkoa viidakon tavoin ja jota Valasten retki- ja opetuspolku esittelee parhaalla mahdollisella tavalla. Äskettäin rakennettu ja merkitty polku kulkee koko Baltian klintin korkeimmalla ja mahtavimmalla osuudella, jossa törmä kohoaa 55 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle.

Reitillä on 22 infotaulua, joista voi lukea esimerkiksi ”juopuneesta metsästä”. Kansan suussa niin kutsutaan vinoon vajonneita puita, joita törmämetsässä näkee runsaasti. Siihen syynä on kivikerroksista ulos virtaava pohjavesi, joka muuttaa saven liukkaaksi ja aiheuttaa maansiirtymiä.

Savi on törmän alin kerros, joka on tunkeutunut myös rantahiekalle ja vaikuttanut lapsiin ja lapsenmielisiin kutsun tavoin: muovaile minua! Käden motoriikkaa voi rannassa kehittää myös kivenlohkareita silittäen. Erikokoisia, -värisiä ja -rakenteisia kiviä on kapealle hiekkakaistaleelle kylvetty avokätisesti.

SIRLE SOMMER-KALDA

Seuraa Itä-Viron tapahtumia myös verkosta:

https://idaviru.ee/fi/

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.

Uljasten kauneus on innoittanut kuuluisaa runoilijaa

Uljaste on kaunista järvialuetta.

Uljasten kylä on kiehtova, koska sen läpi kulkee Virumaata jakava raja. Talot sijaitsevat Länsi-Virumaalla, mutta kylän suurin nähtävyys - maaginen Uljasten järvi – sijaitsee Itä-Virumaan puolella.

Lüganusen kunnassa sijaitsevat Uljasten järvi, harju ja räme muodostavat niin omalaatuisen maaston, että ne on määrätty suojelluiksi.

Uljasten seutu ei ole löytänyt tietään vain luonnonsuojelijoiden sydämiin, vaan koskettanut myös taiteilijoiden sieluja. Kuuluisa venäläinen emigranttirunoilija Igor Severjanin on pysähtynyt myös Uljastella ja kirjoittanut paikasta ylistävästi.

Eräässä runossa, jonka otsikko voisi käännettynä olla Kypsyvä kirja, Severjanin vertaa Uljasten järveä Baikaliin. Virolaisen järven ja siperialaisen järven mittasuhteet eivät ole vertailtavissa, mutta kummankin kauneus inspiroi runoilijaa.

”Eikö olekin sama metsäisten vuorten näkymä”, Severjanin huokaa Uljasten järven rannalla. Metsäiset vuoret, joista runoilija kirjoittaa, eivät ole runollista liioittelua. Juuri metsäisten vuorten vaikutelman antaa kapea, pitkä ja jyrkkärinteinen harju, joka on kuin ottanut järven syleilyynsä. Harjuja ovat muodostaneet jäätikön alla olleiden sulamisvesien kuljettamat lietteet. Aikojen kuluessa sieltä on kuljetettu tientäytteeksi sekä hiekkaa että soraa, mutta harju on onneksi säilynyt.

Suurin osa lähes viiden kilometrin pituisesta retkipolusta kulkee harjuja pitkin, ja jos jalka ei ole koskaan tätä pintamuotoa tallannut, se on opasteiden avulla helppo kulkea.

Itse valitsen Uljasten maisemansuojelualueeseen tutustumiseen kansankalenterin kuihtumispäivän – vuoden kultaisimman päivän lokakuun keskellä. Kuihtumispäivä oli vanhan ajan virolaisille merkkinä siitä, että kaikki asiat elämässä muuttuvat”, kertoo Alutagusen retkiklubin retkiopas Mari Liima.

Retkipolun alussa järven rannassa sijaitsevalla pysäköintipaikalla meitä tervehtii kuihtumispäivän arvon mukaisesti jättitatar, joka on saanut syksyksi keltaisen asun. Se leviää kuin rikkaruoho ja puutarhaan sitä ei kannata istuttaa, mutta luonnossa usean ihmisen korkuinen viidakko on mahtava näkymä.

Tuhlailevassa väriloistossa vaeltaessa kylmä ja pimeä aika tuntuu olevan vuorten takana. Paljon korkeampien vuorten takana, kuin mitä on mahdollista valloittaa Uljastella. Silti Itä-Virumaan kortein luonnollinen huippu sijaitsee juuri siellä.

Vielä joitakin vuosia sitten tiedettiin, että se sijaitsee Iisakussa Täriveren vuoren huipulla, mutta maaviraston LIDAR-mittauksen ja Tarton yliopiston maantieteilijöiden tarkkaavaisuuden ansiosta oikeus saatiin palautetuksi: Itä-Virumaan huippujen huipuksi julistettiin Uljasten harjun korkein paikka, joka yltää 95 metriä merenpinnan yläpuolelle. Jokin vuosi sitten se sai myös tätä koskevan merkinnän. Maantieteilijä Mait Sepp antaa vinkin, jonka mukaan merkitty kumpu on aivan Padan-Sondan tien 8. kilometritolpan vieressä.

Meiltä jää Itä-Virumaan korkein huippu tällä kertaa valloittamatta, sillä retkiopas on laatinut reitin, joka kulkee osittain pitkin virallista retkipolkua, osittain taas hänen omissa mielipaikoissaan. ”Uljaste on voittanut minun sydämeni. Täällä on niin kaunista! Ja en tiedä mitään muuta paikkaa, johon liittyisi niin paljon kiehtovia kansantarinoita”, Mari Liima sanoo.

Liikumme harjanteen harjalla, rämeen vieressä että järven rannalla. Matkan varrelle jää enemmän kuin yksi suo. ”Harju erottaa kaksi suota: Uljasten ja Kuresoon. Viimemainitulla kerrotaan kasvavan karpalon lisäksi lakkaa. Jos harjua ei olisi välissä, olisi yksi iso suo ja Uljasten suojärvi”, Mari Liima kertoo.

Vaikka valtion metsätalouskeskus on rakentanut Uljasten järven rantaan nuotiopaikankin, meidän retkiseurueemme iskee hampaansa mukaan otettuihin voileipiin juuri rämeen hiljaisuudessa. Eväiden syömisen jälkeen pysähdymme monessa hauskannimisessä paikassa. Ussikuninga kuppel (käärmekuninkaan kupoli) muistuttaa ylösalaisin käännettyä puurokulhoa – siellä kerrotaan nähdyn käärmekuningas tanssimassa.  

Kiuksumägi (narinamäki) on sen sijaan saanut nimensä puujalkaisen miehen mukaan, joka rakensi sinne talon. Koska puujalka narisi, talon isäntä sai itselleen kutsumanimen ja mäkikin nimensä. Tondilohkia (mörkönotko) pidettiin taas mörköjen asuinkotipaikkana. Tällä kohtaa hevoset nopeuttivat aina kulkuaan ja ihmiset huomasivat, että metsä kohisee eri tavalla. Kun metsästä löydettiin lisäksi sienikehiä, kuva oli selvä: täällä asuu mörköjä.

Pidumäen (juhlamäki) nimen taakse kätkeytyvää ei tarvitsekaan pitkään arvuutella. Siellä oli aikoinaan laululava, tanssilattia ja mäkihyppytorni, joka kuusikymmenluvun lopulla purettiin. Juhlat päättyivät lopullisesti, kun 1970-luvun alussa ulkokahvila paloi.  

Retken aikana meitä vastaan tulee koiran taluttajia ja sienestäjiä. Myös kaukokatseisemmat retkeilijät ovat ottaneet muovipusseja mukaan ja voivat olla varmoja siitä, että illalla on kerättynä pannullinen sieniä. 

Ikivihreä taponlehti ei kuulu myrkyllisenä ihmisen ruokapöytään, mutta sen sijaan sitä käytetään tuoksuteollisuudessa. Sormien välissä hieromalla tuoksu tulee voimakkaammin esiin − panemme metsäntuoksua korvan taaksekin.

Lopuksi kokeilemme Uljasten järven vettä ja arvuuttelemme, mikä voisi veden lämpötila olla. Hiekkarantaisesta uimapaikastakin Mari Liimalla on eräs kansantarina kerrottavanaan: 

”Eräs talonpoika oli jo yli 30-vuotias ja etsi aktiivisesti puolisoa. Talvella hän toi morsianehdokkaat aina järven rantaan ja sanoi: ”Katso, minä tulen joskus olemaan rikas mies, tämän on minun suuri vehnäpeltoni, tästä tulee hyvä sato”. 

Morsian ei tiennyt, että lumen alla onkin vesi. Eipä talonpoika kovin paljon valehdellutkaan, sillä siihen aikaan järvessä oli runsaasti kalaa. Kun sanottiin, että poika, mene hakemaan kala, poika oli sitonut paitansa kaula-aukon kiinni, koukannut paidalla veden läpi ja niin olikin pannullinen kalaa ollut paidassa”.

Kalaton ei järvi ole nykyisinkään. Todistuksesta tästä siellä on vuosia järjestetty kalastuskilpailu Uljaste triibu (Uljasten raita). Järvestä nousee ahventa.särkeä ja haukea. Folkloristi Mall Hiiemäe kertoo, että muinaisaikaan on Uljasten järvi ollut vettenhaltijan, jättiläishauen asuinpaikka. Pyrstötön, selästään vihertävän sammaltunut jättiläiskala ruumiillisti kalajumaluutta.

Uljasten arvot eivät kätkeydy vain luontoon ja kansanperimään, sillä se on tärkeä paikka myös myöhemmässä kulttuurihistoriassa. Juuri Uljastelle on sijoitettu Sondan muinaiselle koulumestarille ja äidinkielenpäivän isälle Meinhard Laksille muistokivi ja juuri tämän kiven luona länsivirumaalaiset ottivat itävirumaalaisilta vastaan laulujuhlien tulen. Näin ilmaistiin kiitollisuutta Virumaan miehelle, jonka aloitteesta virolaiset nostavat Kristjan Jaak Petersonin syntymän vuosipäivänä 14. maaliskuuta Viron liput oman äidinkielensä kunniaksi ja näin on tehty jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan.

SIRLE SOMMER-KALDA

Seuraa Itä-Viron tapahtumia myös verkosta:

https://idaviru.ee/fi/seikkailumaa-tapahtumat-2020/

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.

Itä-Virumaalla on useita upeita putouksia - lähde tutkimaan niitä luonto-oppaan kanssa

Koski kuohuu Narvajoessa Kreenholmin tehdasmiljöön kohdalla.

Itä-Virumaalla sijaitsee Viron korkein ja mahtavin putous, mutta myös useita vaatimattomampia putouksia ja koskia.

Viron mahtavimman putouksen, Narvan putouksen (tunnetaan myös Narvan koskena), on valitettavasti vedettömäksi. Se herää eloon vain muutamana päivänä vuodessa.  Venäjällä sijaitseva vesivoimala avaa padot, jolloin vesi virtaa. Kun tämä dramaattinen luonnon esitys on keväisin nähtävissä,  Narvan museo vie halukkaita erikoiskäynnille katselemaan sitä Kreenholmin alueelta.

 Putous katosi 1950-luvulla, kun vesivoimalaa rakennettaessa Narva-joki suljettiin putouksen yläpuolelta padolla ja vesi ohjattiin turbiineihin. Kun vesivoimala avaa tekojärvensä sulut ja kevään tulvavedet virtaavat Narva-joen kuivaan uomaan, se saa kosken hetkeksi mahtavasti vaahtoamaan.

Narvan koskien vaikuttavan esityksen nauttimiseksi tulee olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa, mutta Viron korkeimman putouksella – Valasten putouksella – käynti on takuuvarma elämys. Putouksen noin 30-metrinen vesiseinä on lähes neljä kertaa korkeampi kuin Viron leveimmän putouksen, Jägalan putouksen. Uusilta portailta ja retkipolulta avautuu upea näkymä miljoonien vuosien aikana syntyneisiin kerrostumiin.

Putous saattaa kesällä antaa melko vaatimattoman vaikutelman, mutta keväisin esityksiin ei tarvitse pettyä ja parhaat niistä ovat nautittavissa kylmään aikaan, jolloin Valastella avautuvaa jäämaailmaa tullaan ihailemaan ja valokuvaamaan kaikkialta Virosta.  

Itä-Virumaan ylpeys on se, että seitsemästä Viron korkeimmasta putouksesta kuusi sijaitsee törmärannikolla. Näin voisi käyttää kokonaisen päivän luonnossa valloittamalla putoukset korkeusjärjestyksessä. Jos taas korkeus ei ole tärkeintä ja putouksiin  tutustumiseen ei ole käytettävissä koko päivää, uskallan suositella kompaktimpaa reittiä. Esimerkiksi sellaista, jonka jonain kauniina kevätpäivänä itsekin kuljen.

Valitsen kolmikon sellaisista helposti löydettäviä putouksista:  Kivisillan putouksen Sakalla, Aluojan putouksen Pühajõella ja Langevojan putouksen Sillamäen kupeessa.

Päätän aloittaa Sakalta, sillä siellä on melkoisesti portailla kiipeilyä. Muut kaksi putousta eivät kohise rantatörmältä alas ja niiden katselu ei vaadi mitään ponnistelua. Päinvastoin - niin Aluojalla kuin Langevojallakin on loistavat olosuhteet antaa jalkojen levätä ja pysähtyä eväsretkelle.

Mutta ruokatauko tulee ensin ansaita. Kivisillan putouksen löytöretki alkaa Sakan kartanon alueelta, joka oli neuvostoaikana rajavartioaseman vuoksi siviileiltä suljettu. Rajavartijoiden vandalisoituna luovuttama kartano on nyt kunnostettu.

Valasten putous talvella.

Putouksen luo voi mennä eri teitä. Valitsen sellaisen, jonka pitäisi parhaiten hillitä korkean paikan pelkoani. Kuljen entisen rajavartiotornin luota vähän matkaa pääkaupungin suuntaan ja löydän meren rantaan laskeutuvat mutkittelevat portaat. Sen mutkissa on lepäämistä ja törmän alla olevan kauneuden nauttimista varten tasanteita.

Rantaan saapuessa tulee tunne kuin olisi tullut kivenveistäjän työpajaan: osa kivistä on jo hiottu sileiksi, osa odottaa sammalhatun alla mestarin kättä. Jos kivitaiteilija sattuisi kyllästymään omaan työhönsä, hän voisi välillä hauskuuttaa itseään sinisavella.

Putoukselle pääsemiseksi käännyn Ontikan suuntaan. Veden korkeus suosii tällä kertaa kivillä ja hiekkaisella rantakaistaleella kulkua kuivin jaloin. Välillä tulee tosin ylittää kaatuneita puunrunkoja tai ryömiä niiden alitse.

Päämäärään pääsystä viestii veden kohina. Luontopolku johtaa yhä ylöspäin ja sitten tuo korkealta putoava ja kolmesta isommasta törmäaskelmasta koostuva vesikaunotar jo näkyykin! Yli 22-metrisenä se on Valasten jälkeen toiseksi korkein putous. 

Lopuksi tulee selvitä viimeisestäkin ponnistuksesta – lähes pystysuoraan Sakan törmän päälle johtavista portaista. Onneksi tikkaita muistuttavilla portailla on kaide, ja kun katsetta pitää tiukasti jalkoihin suunnattuna, korkeita paikkoja pelkääväkin selviää sieltä ylös ilman, että pitäisi kutsua pelastuslaitos apuun.

Vapisevien jalkojen ja hermojen rauhoittamiseen sopivat loivat mutta mieleltään ailahtelevat Aluojan putoukset Pühajõen kylän laidalla ja Toilan Orun puiston lähellä. Kun putousta lähestyy motocross-radan reunalla sijaitsevan Motovillan suunnalta, voi ajaa puusillan yli. Puiset näköalatasanteetkin lisäävät kylämäistä tunnelmaa. Liuskekivipohjainen laakso kätkee putouksen lisäksi lukuisia lähteitä. Putous itse on varsin muuttuva: toisinaan hyvin nopea, toisinaan taas rauhallinen ja hidas. 

Aluojan putouksen luo ei välttämättä tarvitse ajaa autolla. Esimerkiksi Toilan spa-hotellissa majoittuville se antaa mahdollisuuden mukavaan vaellukseen, jonka voi yhdistää eväsretkeen. Jotta kävelymatka olisi vaihteleva, Aluojalle voi kulkea Toilan kunnan läpi ja sieltä edelleen Pühajõen kartanon tietä pitkin vtakaisin taas Pühajõen kylän ja Toilan Orun puiston kautta. Yhteensä tämän pitäisi olla kymmenentuhatta askelta. 

Itä-Virumaan matkailukoordinoija, maantieteilijä Kadri Jalonen kertoo, että Aluojan putous on hänen suosikkinsa.

”Näköalatasanteet eivät kovin paljon häiritse, vaan n se, että suuri osa vesakosta ja humalasta raivattiin pois. 1990-luvulla oli sellainen tunne, että Aluoja on haltioiden kotipaikka. Ylävirtaan mennessä on vielä vähän ryteikköä jäljellä ja voi saada aavistuksen siitä, millaista putouksella aiemmin oli: täysin humalan peittoon kasvama, hyvin salaperäinen paikka. Toivon, että haltiat ovat edelleen siellä villimmässä paikassa jäljellä.” 

Aluoja saattaa entiseen villiin olemukseen verrattuna vaikuttaa sivilisoidulta, mutta Langevojalla voi tuntea sivilisaation suorastaan hyökkäävän. Sijainti Sillamäen kaupungin kupeessa antaa oman leimansa. Putouksen kohdalla kohoaa huviloita ja asutuksen läheisyys on ”rikastuttanut” luontoa muutamilla ympäriinsä heitetyillä muovipusseilla. 

Sivilisaatiolla on myös myönteiset puolensa, kuten esimerkiksi Valtion metsätalouskeskuksen rakentama lepo- ja nuotiopaikka. Niinpä Langevojalla voi pitää pitemmänkin tauon.

Langevoja on Valasten ohella ainoa Itä-Virumaan putous, joka on mukana  viime vuonna ilmestyneeseessä kirjassa Viron 101 luontokohdetta (101 Eesti looduspaika).

Biologi  Indrek Rohtmets kirjoittaa, että kaupungin keskustasta meren suuntaan laskeutuvien stalinistista rakennustyyliä edustavien portaiden lisäksi kaupungista löytää toisetkin portaat. ”Kaupungin alueella sijaitsee luonnonmuistomerkiksi vahvistettu Langevojan putous porrasmaisine kaskadeineen. Putouksesta alavirtaan on jyrkkä, kymmenmetristen kalkkikiviseinien välissä oleva kanjoni. Kaskadi, putous ja kanjoni tekevät keväisestä Langevojasta huomiota herättävän nähtävyyden.”

Putouksista kiinnostuneiden kannattaa ottaa yhteyttä johonkin paikalliseen retkioppaaseen, joka vie putouksille.  Alutagusen retkiklubin johtaja Ingrid Kuligina sanoo, että hän pitää enemmän tuntemattomimmista putouksista, joiden näkeminen edellyttää retkeilyä. Esimerkiksi Tõrvajõen putous, jota on vaikea löytää ja jonka luo pitää hieman kävellä. Myös Kivisillan, Kuristikun, Martsan, Toilapiirin ja Karjaorun ovat kiehtovaa nähtävää.

SIRLE SOMMER-KALDA 

Seuraa Itä-Viron tapahtumia myös verkosta:

https://idaviru.ee/fi/seikkailumaa-tapahtumat-2020/

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.

Seikkaile Valasten retkipolulla - koe törmämetsän kasvit ja vehreys

Valasten lomakylä.

Valasten retkipolku kulkee noin 700 metriä rannassa ja saman verran  törmämetsässä. Laskeutumista on ja nousua  55 metriä  pitkin rauta- ja lautaportaita pitkin. Retkipolulla on lähes sama korkeusero kuin Viron korkeimman mäen Ison Munamäen juurelta huipulle noustessa, joksi on mitattu 60 metriä.

Törmän alla olevalla kivikkorinteellä liikkumista helpottavat pitkospuut. Törmämetsässä tapaa kasvustoja ja vehreyttä, jotka eivät ole pohjoismaiselle metsälle ominaisia, mutta ovat poikkeuksellisten kasvuolosuhteiden ansiosta mahdollisia. Meri ja törmästä vuotava pohjavesi pitävät alarinteen tasaisen kosteana ja rikastavat sitä kivennäisperäisillä ravinteilla. Korkea ranta suojaa metsää suoralta auringonvalolta ja tuulelta, ja meri estää suuret lämpötilanvaihtelut.

Kasveista tällaisessa kosteassa ja varjoisassa metsässä viihtyvät esimerkiksi saniaiset, joita törmämetsässä kasvaa kymmenkunta lajia. Ruohorinnettä hallitsevat vuohenputki- ja nokkoskentät. Eläimistä runsaasti vanhoja puita kasvava ympäristö sopii hyvin lepakoille, sillä siellä on riittävästi hyönteisiä, joiden määrää säädellä.

Ihmisten on törmän ja meren välisessä metsässä paljon hankalampaa toimia. Ennen toista maailmansotaa, kun rantaväen maatilojen rajat ulottuivat mereen saakka, piti toimeen tullakseen olla kekseliäs. Jos haluat  kuulla paikallisesta elämästä enemmänkin, voit tilata opastetun kävelykierroksen Valasten lomakylästä. Retkioppaina on lakimiehen koulutuksen saanut pariskunta Indrek ja Aili Arming.

Valasten lomakylän isäntäväki kertovat, miten rantakalastajat savustivat rantaviivalla törmämetsästä saaduilla lepillä ja nokkosilla silakoita ja raahasivat kalaa koreissa törmän reunalle. Sitten kalastajien saalis kuljetettiin hevosilla myytäväksi Tarttoon ja Narvaan.

”Ylöstulo- ja alasmenopaikkoja oli maatalojen luona olemassa, mutta ne olivat erittäin jyrkkiä eikä niissä ei voinut kuljettaa raskaita kalalaatikoita. Nämä paikat ovat edelleen olemassa ja paikalliset tietävät ne, mutta matkailijoiden on parempi kulkea portaita pitkin”, Indrek Arming suosittelee.

Retkellä, joka sai viimeisimmässä Itä-Virumaan parhaan seikkailun kilpailussa yleisön palkinnon, jaetaan myös jätesäkkejä. Näin voi huolimattomien ihmisten törmämetsään heittämiä roskia panna sinne, missä niiden oikea paikka on. Aivan tyhjin käsin palaaminen onnistuu valitettavasti harvoin.

Valasten retkipolulla alku voi olla loppu, ja päinvastoin. Lomakylän järjestämä retki alkaa Ontikalta ja päätyy Valasten kahvilan luo, jossa voi virkistäytyä  retkikeitolla. Kahvila on suuren osan vuodesta avoinna vuorokauden ympäri. Ruokailla voi jopa auringonnousun tai -laskun ihailemisen jälkeen. Jos haluaa nähdä nuo molemmat, voi majoittua Valasteella– siihen on käytössä mukavuuksin varustettu lomamökki ja leirimökit, mahdollisuus käyttää grillimajaa ja kylpytynnyriä sekä vuokrata polkupyöriä tai pysäköidä oma matkailuauto.

Retken voi yhtä hyvin aloittaa Valasteltakin ja päätyä loppusuoralle Ontikalla. Siinä tapauksessa taaempana näkyy Ontikan kartano. Sen omistaja on maailmanmestari ja Suomen historian menestynein alppihiihtäjä Kalle Palander, joka on kertonut, että Ontikalle sattuessa häntä kiehtoi sekä kartano että törmärannikon kauneus.

Kiinteistön hankinnasta tulee pian kuluneeksi kymmenen vuotta ja tänä aikana onnettomassa kunnossa ollut kartano on herätetty osittain henkiin. Palanderit ovat kohentaneet satavuotiaan palvelusväen talon viihtyisäksi hotelliksi ja kunnostaneet entisen ladon, jonka ensimmäisessä kerroksessa on hevostalli ja toisessa asuintiloja.

Isäntäväki ponnistelee, jotta lähes 800 neliömetrinen kartanon päärakennus saavuttaisi entisen loistonsa, mutta siinä on vielä tekemistä. Alkuun on puhdistettu sisäkattoja ja kaunista tiiliseinää rappauksen alta taidenäyttelyitä varten. Pihalla katseita vangitsevat  hevoset ja ruusut – molemmat ovat emäntä Riina-Maijan suuri rakkaus. Ruusujen bonus silmänilon lisäksi on se, että hevoset eivät syö niitä. Esimerkiksi toisin kuin pelargoneja.

SIRLE SOMMER-KALDA

Seuraa Itä-Viron tapahtumia myös verkosta:

https://idaviru.ee/fi/seikkailumaa-tapahtumat-2020/

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.