SOTSIAALMEEDIA

Sunday, 7 January 2018

Retki Viron kaivosmuseoon vie hämäriin maanalaisiin tunneleihin – museovieras pääsee kokemaan, miten raskaissa oloissa kaivosmiehet työskentelivät



Kaivosrakennus.

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Kypärä päähän ja menoksi. Hieman jännittää, mitä tuleman pitää, kun laskeudumme Viron kaivosmuseoon Kohtla-Nõmmella Itä-Virossa.
Viron kaivosmuseo kuuluu niihin harvoihin paikkoihin Euroopassa, joissa voi nähdä, millaisissa oloissa kaivosmiehet työskentelivät 1900-luvulla.

Kohtlassa toimi palavaakiveä louhinut kaivos  vuodesta 1937 vuoteen 2001. Sen jälkeen siellä avattiin museo.
Sisällä kaivoksessa.

Opas Ain Luuk johdattaa käytävää ja rappusia pitkin kahdeksan metrin syvyyteen. Vastaan tulee hämärästi valaistuja käytäviä. Vesi tihkuu seinämistä. Kaivoksessa on pohjaveden takia aina hieman kosteaa.

Luuk käynnistää ensimmäisen koneen, ja meteli tukkii korvat. Museovieras saa tuntea, miten kovassa metelissä kaivosmiehet työskentelivät.

Nyt junaan, Luuk sanoo. Ahtaudumme pieniin teräsvaunukoppeihin. Juna viheltää ja nytkähtää liikkeelle.  Se kuljettaa meitä noin kilometrin matkan kaivoksessa vaunujen kolistessa. Sen verran kaivosmuseolla on tiloja maan alla. Sama juna kuljetti aikoinaan kaivosmiehiä kymmeniä kilometrejä maan alla risteilevissä tunneleissa.

Museokäytävän toisessa päässä Luuk esittelee poraa, jolla porattiin reikiä kaivoksen seinämiin. Alkuaikoina ei ollut käytössä sähköä, vaan poraaminenkin tapahtui käsivoimilla. Toinen työkalu oli hakku.

Luuk tuntee kaivoksen kuin omat taskunsa. Hän teki pitkän työuran kaivoksessa toimiston puolella. Myöhemmin hän johti museota ja toimii nykyään siellä oppaana. Suomenkielentaitoisena hän vetää opaskierroksia suomalaisille ryhmille, joita museossa käy useita viikossa.

”Työolot olivat huonot ja työ heikensi kaivosmiesten terveyttä. Pöly levisi, kun kaivoksessa räjäytettiin seinämiä ja louhittiin palava kiveä. Työ oli raskasta, sillä palavaakiveä nostettiin kaivoksesta käsin ennen kuin sinne saatiin sähköllä toimivia laitteita.”
Vaunuja palavallekivelle.


Palavakivi on fossiilista polttoainetta, joka on syntynyt kivihiilen tapaan miljoonia vuosia sitten maan alle puristuksiin jääneistä orgaanisista aineista. Se on ollut Virossa tärkeä energianlähde.

Huipussaan palavankiven louhinta oli 1970- ja 80-luvuilla. Kohtlan kaivoksessa tuotettiin energiaa muun muassa Pietarin tarpeisiin. Oppaan mukaan palavastakivestä saatiin jalostetuksi jopa sataa erilaista tuotetta.
Nousemme kaivoksen uumenista maan pinnalle,  ja kierros jatkuu tehdasrakennuksen, jossa rikastamossa eroteltiin palavakivi kalkkikivestä. Sitä työtä tekivät myös naiset. Tehdasrakennuksessa pääsee kiipeämään katolle saakka, josta aukeavat näkymät lähiympäristöön.

Rakennuksen vieressä kohoaa vuori. Se syntyi, kun siihen siirrettiin kaivoksesta tuhkaa ja liuskekiveä. Nyt vuoren päälle pääsee kiipeämään.

Tehdasrakennuksen eri kerroksissa on näyttelytiloja. Tuotannossa tarvittavien laitteiden lisäksi siellä voi katsella ansioituneiden kaivosmiesten valokuvia. Kaivosmiehet tienasivat hyvin, ja työnsankareita palkittiin kunnianosoituksilla.

Johtajan konttori.
Museolla on tiloja myös piharakennuksessa, jossa nykyään toimii kesäisin hostelli. Rakennuksen alakertaan on rakennettu kaivosmiehen perheen koti ja työnjohdon konttori. Hauska yksityiskohta konttorissa  on helmitaulu, jolla laskettiin palkkoja ja kustannuksia.

Kierros Viron kaivosmuseossa on hurja kokemus, koska se paljastaa, miten vaativaa ja vaarallistakin työ oli kaivoksissa monen vuosikymmenen ajan.

Viron kaivosmuseo, Jaama 100, Kohtla-Nõmme. www.kaevanduspark.ee

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viron ystävät –Facebook-sivulta.

Katso video Viron kaivosmuseosta
 www.idaviru.ee/fi
Rikastamo.

Museoesineitä on myös ulkona.






No comments:

Post a Comment