Viron vanhin lapanen löytyi keskiaikaisesta haudasta - Iisakun museo esittelee vatjalaisten historiaa

Viron ja Pohjois-Euroopan vanhimman lapasen malli. Lapanen löydettiin hautakummun alta läheltä Iisakun museota.

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Viron ja koko Pohjois-Euroopan vanhin kudottu kinnas löydettiin vuonna 1950  Itä-Virumaalta Jõugan ikivanhalta kalmistoalueelta. Kudottu lapasen osa oli säilynyt rannerenkaan alla naisen haudassa. Lapanen on peräisin 1300-luvun lopusta tai 1400-luvun alusta.
Lapasta säilytetään Tallinnassa, mutta sen mukaan tehty jäljennös on esillä Iisakun museossa.

Museo sai käyttöönsä toisenkin rakennuksen.

Museossa avattiin helmikuun lopussa uusi rakennus, jossa on tiloja vaihtuville näyttelyille ja erilaisille tilaisuuksille ja perhejuhlille. Maaliskuun loppuun saakka siellä on esillä näyttely lapasista. Tallinnan yliopiston alaisuudessa toimivan Viljandin kulttuuriakatemian opiskelijat ovat kutoneet lapasia perinnemallien mukaan.

Mallien lapaset kattavat sata vuotta virolaista käsityötä eri puolilta Viroa: Kihnusta, Saarenmaalta, Hiidenmaalta, Muhusta, Peipsijärveltä ja Itä-Virumaalta.

Yhden lapasparin kutominen kestää neljäkymmentä tuntia. Lapasia on tehty eri tekniikoilla. Neulalla tehdyt lapaset ovat tuttuja myös Suomessa. Niitä käytettiin talvisodassa. Tarkka-ampujat saivat sormet nopeasti esille, kun sormen sai pistää ulos reiästä eikä koko lapasta tarvinnut riisua.

Uusi lapanen vanhan mallin mukaan.

Iisakun museo toimii nyt kahdessa rakennuksessa. Museo perustettiin vuonna 1975 entiseen koulurakennukseen. Se esittelee erityisesti vatjalaisten ja poluvernikoiden eli puoliuskoisten elämää ja kulttuuria.

Vatjalaiset tulivat Viron maaperälle Venäjältä 1100-1300-luvulla. Heidän kielensä ja kulttuurinsa sekoittuivat virolaiseen kulttuuriin. Vatjalaiset olivat aluksi ortodokseja, mutta Ruotsin vallan aikana alueelle tuli luterilainen uskonto. Niinpä asukkaat olivat kotona ortodokseja, mutta julkisesti heidän piti olla luterilaisia.

Museossa on esillä vatjalaisten arkeen ja juhlaan liittyviä esineitä. Näytteillä on muun muassa morsiusparin hääasu ja morsiamen kapiokirstu, jota on viimeksi käytetty vuonna 1906.

Häät kestivät viisi päivää ja morsiamen suvun piti antaa paljon lahjoja sulhasen sukulaisille.
Keittiö oli talon tärkeä keskuspaikka. Siellä on esillä muun muassa kulho, josta koko perhe lusikoi ruokaa vielä sata vuotta sitten. Silloin ei ollut käytössä veitsiä ja haarukoita.

Iisakun museo on saanut vieraakseen muusan. Suuri räsynukke Meeri Amanda Rosalinda alkoi kiertää Itä-Virumaan museoita vuonna 2013 ja nyt se on pysähtynyt  Iisakun museoon.

Kalastajien huone.

Museossa voi tutustua myös koulunkäyntiin, opettajan asuntoon, palokuntaan ja eläimiin. Täyttettyjen eläinten huonessa on muun muassa metsäsika, karhu, susi, ilves, punakettu ja useita eri lintuja. Nappia painamalla saa korviinsa äänimaisema: miltä kuulostaa käen kukunta tai suden ulvonta.

Erityisen kaunis osa museota on venäläisten kalastajien valkoisilla materiaaleilla sisutettu huone.

Katso video Iisakun museosta

Museon osoite on Tartu maantee 58, Iisaku alevik, Alutaguse vald, Ida-Virumaa. Avoinna  ma-pe 9-16.

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viron ystävät –Facebook-sivulta.

Museo avattiin vanhassa koulurakennuksessa 1975.

Musiikki kuului vapaa-aikaan.

Kapiokirstua käytettiin viimeksi 1906.

Muusa Meeri Amanda Rosalinda on nyt Iisakussa.

Koko perhe söi samasta astiasta.

Iisakun museo kertoo vatjalaisten elämästä.

Sakan kartano Ontikan rantatörmällä Virossa tarjoaa ylellisyyttä, romantiikkaa ja upeita maisemia

Sakan kartano

Sirpa Pääkkönen, teksti, kuvat Sirpa Pääkkönen ja ida-Viru

Yksi houkutus matkustaa Viroon ovat kartanot. Baltiansaksalaiset perustivat Viroon kartanoita erityisesti 1700- ja 1800-luvulla. Ne olivat virkeitä talouden ja henkisen elämän keskuksia.

Vuoden 1910 paikkeilla Virossa oli parituhatta kartanoa, mutta sitten alkoi niiden rappio. Kartanoita tuhottiin pitkin 1900-lukua.

Kartano talvella.

Niiden arvo ymmärrettiin 1970- ja 1980-luvulla, jolloin kartanoita alettiin vähitellen kunnostaa. Kun maan itsenäisyys palautettiin 1991, kartanot tunnustettiin osaksi maan kulttuuriperintöä.

Kartanoita kunnostettiin hotelleiksi, kylpylöiksi, museoiksi ja kartanokouluiksi. Kartanot saivat tukea kunnostukseen muun muassa Viron valtiolta ja EU:lta. Kartanoita Virossa on nykyään viitsensataa.

Kartanoiden helmiin kuuluu Sakan kartano Ontikan rantatörmän reunalla Suomenlahden rannalla. Kartanon juuret ovat kaukana historiassa. Kartanon mailla oli maatila jo 1600-luvulla. Uusrenessanssia edustava kartanorakennus rakennettiin 1862-64. Sama suku, Löwis of Menar, piti kartanoa hallussaan 130 vuotta, mutta 1939 suku menetti sen toisille isännille.

Toisen maailmansodan aikana kartano otettiin sotilaskäyttöön. Se jälkeen se alkoi rapistua.

Täydellinen remontti tehtiin vasta 2000-luvulla ja hotellikäyttöön romanttinen kartano avattiin 2010.

Hotellissa on nyt ravintoloita, juhlasali, kokoushuoneita ja pieni kylpylä piharakennuksessa.
Kartanorakennusta nimitetään Herraintaloksi. Siellä on kolme sviittiä ja yhdeksän erilaista kartanotyyliin  sisutettua huonetta.

Öljymaalaukset koristavat seiniä huoneissa ja käytävillä. Huoneita on sisutettu suurilla posliiniruukuilla ja maljakoilla. Kaunis sisustus luo ylellisen tunnelman. Hääpareille on varattu oma romanttinen huone. 

Huvimaja

Piharakennus on saanaut nimekseen Cliff-hotelli. Huoneet ovat pienempiä ja edullisempia kuin päärakennuksessa. Siellä on myös kylpylä.

Kylpylässä voi kokeilla erilaisia hoitoja. Siellä voi kokeilla esimerkiksi maitokylpyä. Kädet saa pehmeiksi parafiinihoidolla. Spa-osasto tarjoaa myös erilaisia hierontoja ja valohoitoa. Saunoja on kolme.

Kartanosta pääsee merkityille retkipoluille. Lähistöllä on nuotiopaikka ja kyläkeinu. Rantaan pääsee rappusia pitkin. Hotelli sijaitsee rantörmällä. Kesäisin voi majoittua myös leirintäalueella.

https://www.saka.ee/en/

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.

 www.idaviru.ee/fi

Cliff-hotelli ja spa.

Rantatörmä.

Portaat vievät rantaan.

Huoneita kartanossa.

Huone Cliff-hotellissa.

Jätevuori muuttui Viron suurimmaksi laskettelukeskukseksi Kiviõlissa - seikkailupuisto sai alkunsa kahden nuoren miehen unelmasta

Kiviõlin seikkailukeskus.

 Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Alussa oli valtava tuhkakasa ja suuri unelma. Janek Maar katseli seitsemäntoista vuotta sitten ystävänsä kanssa Kiviõlin jätevuorta Itä-Virunmaalla.
Vuori oli syntynyt, kun siihen oli kasattu teollisuusjätettä ja palavan kiven louhimisessa syntynyttä jätettä.

Janek Maar

Oli talvi. Vuori peittyi lumeen. Janekilla oli sattumalta autossa mukana pari lumilautaa. Hän kiipesi ystävänsä kanssa jätevuoren huipulle ja lasketteli alas. Silloin hänen päähänsä pälkähti idea. Tänne täytyy rakentaa hiihtohissi ja laskettelukeskus.

"Olimme silloin hyvin nuoria. Meillä ei ollut perhettä eikä velvollisuuksia. Kiviõlissä ei ollut nuorille paljon tekemistä. jätivuori näytti rumalta. Se oli täynnä roskaa, kiveä ja jätettä, mutta me näimme mielessämme, että sillä voisi olla toisenlaistakin käyttöä", Marek muistelee.

Hän kuvitteli, että hiihtokeskus voitaisiin rakentaa muutamassa vuodessa. Kesti kuitenkin kaksitoistavuotta ennen kuin kaikki tutkimukset ja investoinnit oli tehty ja rinne oli valmis käyttöön.

"Teetimme kahdeksan eri tutkimusta. Piti selvittää, mitä tapahtuu maan alla, millaisia kemikaaleja siellä on, onko maaperä vakaata ja voiko sen päälle rakentaa."

Tutkimusten jälkeen projekti sai Viron ympäristöministeriöltä rakennusluvan, ja EU antoi tukea seikkailukeskuksen rakentamiseen. Mäki avattiin lopulta lokakuussa 2013. Kiviõliin rakennettiin hiihtohissin lisäksi päärakennus, jossa voi ruokailla. Sen vieressä on hostelli, jonne voi majoittua 35 ihmistä kerralla. Puolentoista kilometrin päässä on toinen hostelli ja lähistöllä on myös Mäetagusen kartano majoittumiseen.

Tämä talvi on Marekille unelmien täyttymys.  Aurinko paistaa, pakkanen kirpistää sopivasta, lumi hohtaa valkoisena ja rinne on täynnä laskettelijoita. Aikuisille on oma rinne ja lapsille omansa. Lapset voivat myös ajella myös rinteen juuressa olevassa karusellissä. Ohjaajia Kiviõlissä työskentelee useita, joten aloittelijatkin pääsevät mäkeen.

Paikalliset koululaiset pääsevät arkisin ilmaiseksi laskettelemaan. Muuten päivälippu maksaa aikuisilta 25 euroa päivässä.

Kiviõli on Viron ja koko Baltian korkein laskettelumäki. Se kohoaa vertikaalisesti 90 metrin korkeuteen. Tänä talvena mäessä on käynyt viikonloppuisin jopa tuhat laskettelijaa päivässä.

"Edelliset talvet olivat huonja, joten meidän piti ratkaista, mitä muuta täällä voi tehdä. Päätimme kehittää tänne kesäksi koko perheen seikkalupuiston."

Uusi puisto avataan 8. kesäkuuta. Sinne tulee viisitoista seikkailupistettä. Kaivoksessa pääsee kokeilemaan oikeaa kaivinkonetta, palokuntaopistossa harjoitellaan liekkien taltuttamista, sähkömoottiriveneillä pääsee ajelemaan tekojärvellä, liikennekaupungissa treenataan ajamista. Kiipeilyradalle pääsee nelivuotiaasta saakka. Suuremmat lapset voivat kokeilla vaijerilaskua 90 metrin korkeudesta.
Lisäksi tarjolla on fresbee-golfia, laskettelua muovimäessä. polkupyörien pumptrack ja mäenlaskurata.

"Seikkailupuistot keskittyvät usein lapsille suunnattuun tarjontaan. Me haluamme tarjota jotain kaikille ikäluokille parivuotiaasta sataan vuoteen", Janek Maar sanoo.

tuhamagi.ee

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.  www.idaviru.ee/fi

"Vapaus on suuri lahja" - näin satavuotiasta Viroa juhlittiin Jõhvissa, Toilassa ja Narvassa

Lisann Sööt juhli Jõhvissa.

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Sininen, musta ja valkoinen. Näihin väreihin on Virossa  törmännyt melkein joka askeleella. Ne tulevat vastaan lipuissa, pinsseissä, vaatteissa, kukka-asetelmissa, ruuissa, leikkikaluissa, suklaarasioissa.

Elagu Eesti. Virossa osataan juhlia ja sadan vuoden itsenäisyys on virolaisille kallis asia. Toilassa Itä-Virumaalla itsenäisyysjuhlinta 24. helmikuuta alkoi aamuhämärissä, kun autoletkat virtasivat Toilan koulun pihalle ja ihmiset vaelsivat pienoisliput kädessä juhlalliseen lipunnostoon Oru-puistoon. Siellä kuten monessa muussakin paikassa kajahti kansallislaulu Mu isamaa.
Puheissa kiitettiin isänmaata ja kotiseutua. Virolaisen perinteen mukaan kansantanssiryhmä toi väriä tilaisuuteen.

Jõhvi.

Yksi lipunnostojuhlaan osallistujista oli toilalainen Erika Kruup.
Mitä itsenäisyys merkitsee hänelle?
"Itsenäisyys on kaikki. Osallistuin vuonna 1988 Baltian ketjuun, jossa ihmiset pitivät toisiaan kädestä, lauloivat ja itkivät itsenäisyyden puolesta. Pienet lapsemme olivat mukana. Bussimatka kesti koko päivän. Emme löytäneet oikeaa paikkaa ketjusta, mutta asetuimme ketjuun Paidessa. Siellä oli tuhansia ihmisiä. Poltimme kynttilöitä. Siellä meni koko yö. Lapset nukkuivat jossain talon nurkassa."

"Itsenäisyys ei ole vain joku asia ympärillämme. Se täytyy tallettaa sydämeen ja siirtää  sukupolvelta toiselle", Kruup sanoo.

Narvassa pidettiin juhlallinen iltavastaanotto yliopiston tiloissa. Videotykki toi juhlaväelle presidentti Kersti Kaljulaidin tervehdyksen Viron kansallismuseosta Tartosta.
Illan musiikkipainotteisen ohjelman juonsi Viron euroviisuehdokkuudesta kilpaileva  Elina Nechayeva yhdessä Jevgeni Timoshtshukin kanssa. Hän lauloi yhden kappaleen, jonka sanat kertoivat rakkaudesta isänmaahan.

Juhlissa esiintyivät myös Narvan kaupungin sinfoniaorkesteri, pianisti Kadri-Ann Sumeri, oopperalaulaja Tuuri Dede, kansanmusiikkiryhmä Narva Valgevene Selts, nuorten sekakuoro Vaimustus sekä Jevgeni Ljapinin ja Vladimir Võssotskin yhtye.

Elina Nechajeva (oik.)

Jo ennen syntymäpäivää Jõhvin konserttisalissa järjestettiin juhlakonsertti, jossa paikalliset kuorot esittivät Pärt Uusbergin juhlavuotta varten säveltämän teoksen Eestimaa atmosfäärid. Upea kuoroteos johdatteli kuulijat eri vuodenaikoihin Virossa.

Konserttiin osallistui paikallislehden kulttuuritoimittaja Teet Korsten.
Mitä itsenäisyys hänelle merkitsee?
Korsten aloittaa vastauksensa samoilla sanoilla kuin Kruup.
"Itsenäisyys merkitsee kaikkea. Synnyin Kohtla-Järvellä, jossa suurin osa asukkaista on venäjänkielisiä. 1970-luvulla ja 80-luvun alussa kansallisuusryhmien välillä oli paljon yhteenottoja. Se oli ikävää."

Toisen valtion vallan alla eläminen on Korstenin mukaan pahinta, mitä voi olla.
"Itsenäisyys palautettiin vuonna 1991, mutta sen lopullisuuteen saattoi uskoa vasta, kun viimeiset venäläiset sotilaat poistuivat Virosta 1994. Nyt olemme vapaita. Ehkä kaikki nuoret eivät ymmärrä sitä, miten iso lahja vapaus on."

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viron ystävät –Facebook-sivulta.

Jõhvi

Teet Korsten

Toila

Toila

Toila

Erika Kruup

 www.idaviru.ee/fi

"Narva-Jõesuussa paistaa aina aurinko", muistaa Suomeen muuttanut Ingrid Pent

Ingrid Pent viihtyy hyvin Suomessa, vaikka ikävöikin oskus Viroon.

"Olen aina kehunut Narva-Jõesuuta kaikille tuttavilleni Suomessa", Ingrid Pent sanoo.
Hän on asunut Suomessa lähes kuusi vuotta. Ikävä synnyinseuduille Viroon nousee aina välillä pintaan.

Narva-Jõesussa on hienot hiekkarannat, luontopolut ja metsät, joissa männyt kasvavat hyvin korkeiksi.

Ingridin muistoissa Narva-Jõesuussa paistaa aina aurinko.

Narva-Jöesuussa on upeat hiekkarannat.

"Siellä voi ihailla upeita auringonlaskuja kaikkina vuodenaikoina."

Kylpyläkaupunkina Narva-Jõesuulla on ollut kolme kukoistuskautta. 1800-luvun lopulla  Moskovan ja Pietarin eliitti kävi rentoutumassa kylpylöissä ja  hienoissa pitsihuviloissa. 1930-luvulla alue kuului Virossa tärkeimpiin kesänvietto- ja lomapaikkoihin. 1970- ja 1980-luvulla siellä lomaili jopa 37 000  ihmistä vuodessa Virosta ja silloisesta Neuvostoliitosta.

Asutusta Narva-Jõesuussa on ollu jo viitisen sataa vuotta.
"Liivinmaan kronikassa ja 1600-luvulta peräisin olevissa lähteissä kerrotaan, että kalastajakylää nimitettiin aikoinaan Hungerburgiksi. Nimi tulee saksan kielen sanasta hunger, nälkä. Legendan mukaan nimen antoivat kylään haaksirikkoutuneet saksalaiset kauppiaat, jotka eivät löytäneet kylästä mitään syötävää."

Nykyään kaupungissa asuu muutama tuhat asukasta. Siellä on kolme isoa kylpylää ja paljon pieniä majoituspaikkoja. Kesäisin asukasmäärä moninkertaistuu.

"Kaupungissa on kolme kirkkoa ja museo, joka kertoo Narva-Jõesuun historiasta. Ortodoksinen kirkko on rakennettu puusta ja se kohoaa tien varrella, kun Narva-Jõesuuhun saavutaan Narvasta. Pitsihuviloista valitettavasti melkein kaikki ovat tuhoutuneet."

Ingrid Pentin äidinkieli on viro ja hän kuului Narva-Jõesuussa kielivähemmistöön. Suurin osa asukkaista puhuu äidinkielenään venäjää. Ingridillä on inkerinsuomalaiset juuret ja se sai hänet muuttamaan Suomeen.

"Sisareni oli muuttanut Suomeen, kun pistin nimeni paluumuuttajien jonoon 2011. Olin viimeisten joukossa, koska pian tämän jälkeen jono suljettiin. Muutin Suomeen vuonna 2012."
Viroon jäivät äiti ja veli ja monet ystävät.

Ingrid Pent opiskeli suomen kielen ja sai töitä Helsingin kaupungin Infopankissa, joka jakaa tietoa ja auttaa maahanmuuttajia kahdellatoista eri kielellä. Ingrid asioi asikkaiden kanssa viroksi ja venäjäksi.
"Tämä on hyvin antoisa työ ja olen iloinen siitä, että saan olla avuksi."

Hän asuu Helsingissä kahden lapsensa kanssa ja osallistuu aktiivisesti virolaisyhteisöjen toimintaan.
"Tanssin  Ylelahedad-tanssiryhmässä ja laulan Siller-kuorossa ja Säde-lauluryhmässä."
Ryhmien mukana hän on osallistunut muun muassa viiden vuoden välein järjestettäville Viron laulu- ja tanssijuhlille.

Kun Viro juhlii itsenäisyyttään 24. helmikuuta, Ingrid Pent esiintyy Säde-lauluryhmän kanssa Alppilan kirkossa klo 15.
Viron itsenäisyyspäivä on Ingridille tärkeä juhlapäivä.

"Viime vuonna juhlittiin Suomea. Viron juhlat ovat jatkoa Suomen juhlille. Kunnioitan virolaisia ja olen ylpeä maastani, joka on historiansa aikana kokenut paljon kärsimyksiä. Virolaiset ovat sinnikkäitä ihmisiä ja maata on kehitetty nopeasti. Toivon Virolle onnea ja menestystä."

Lue Meresuu spasta

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.  www.idaviru.ee/fi

Suosta nousee yhä sotaan liittyviä esineitä Itä-Virumaalla - Sinimäkien kukkuloiden ympäristössä taisteltiin puoli vuotta toisessa maailmansodassa

Tähystystorni Sinimäen museon lähellä. 

Sirpa Pääkkönen, teksti, kuvat Ida-Viru.ee ja Sirpa Pääkkönen

Sinimäkien kukkulat ovat jääneet Viron ja toisen maailmansodan historiaan, koska virolaiset ja saksalaiset taistelivat siellä yli puoli vuotta helmikuusta  syyskuuhun vuonna 1944.
Kolme kukkulaa, Tornimägi, Pörguagumägi ja Pargimägi sijaitsevat Vaivaran kunnassa Narvan ja Sillamäen välissä.

Ivika Maidre

Ne eivät ole järin korkeita, mutta strategisesti ne olivat tärkeitä. Virolaiset liittolaisineen ryhmittyivät mäkien taas. Puna-armeijan joukot hyökkäsivät idästä ja kukkuloiden eteläpuolella olevaa Alutagusen suota pitkin.


"Puna-armeija pääsi suolle talvella. mutta keväällä ja kesällä suo oli märkä ja pettävä, minkä vuoksi sinne ei päästy", kertoo Sinimäkien sotamuseon Sinimäen kylässä perustanut Ivika Maidre.

Museossa on paljon sotakalustoa ja sodassa käytettyjä esineitä, koska molemmat osapuolet upottivat kalustoa suohon. Sieltä on löydetty muun muassa tykkejä, aseita, miinoja, lentokoneita ja panssarivaunuja. Yhä edelleen sotakalustoa nousee suon pintaan kesäisin. Paikalliset ilmoittavat havainnoista ja museo saa uutta tavaraa näytteille.

Ivika Maidre perusti Sinimäkien museon kymmenen vuotta sitten, koska hän halusi kertoa virolaisten sotaan joutuneiden miesten tarinan.

"Virossa sota on tullut aina idästä. Sinimäkien taistelu toisessa maailmansodassa merkitsee virolaisille samaa kuin Tali-Ihantalan taistelu suomalaisille", Maidre sanoo.

Häneltä kysytään usein, miksi virolaiset taistelivat Hitlerin Saksan rinnalla. Saksalaisten lisäksi Viron rinnalla taisteli vapaaehtoisia Norjasta, Tanskasta ja Hollannista.

"Virolaiset sotilaat eivät taistelleet Hitlerin ideologian mukaan vaan oman maansa itsenäisyyden puolesta. Siinä ei toisessa maailmansodassa onnistuttu. Itäinen Viro tuhoutui sodassa. Narva joudttiin rakentamaan uudelleen samoin kuin Vaivaran kunnan kylät."

Sinimäkien museossa on niin paljon tavaraa, että pieni museorakennus alkaa käydä ahtaaksi. Museon omistamien esineiden lisäksi keräilijät ovat lainanneet sinne löytämiään esineitä.

Museon sisätiloja.

Maidre suunnittelee museon laajennusta. Tarkoitus on rakentaa bunkkeri, josta panssarivaunu työntyy ulos. Museon sisälle tulisi myös sodanaikainen lentokone. Piirustuksia laajennuksesta on tehty. Nyt museo hakee rahoitusta niin, että laajennus valmistuisi vuonna 2020.

Museossa käy virolaisten lisäksi vieraita ulkomailta. Suomlaisia museon kävijöistä on peräti kolmekymmentä prosenttia.

Sinimäkien taistelua on kuvattu myös elokuvassa. Sotaelokuva 1944 valmistui vuonna 2015 suomalais-virolaisena yhteistyönä. Käsikirjoituksen teki Leo Kunnas ja elokuvan ohjasi Elmo Nüganen.
Sinimäkien alueesta on taistelu useissa sodissa ja siellä on kaatunut tuhansia sotilaita. Aluella on monia hautausmaita ja muistomerkkejä sodissa kaatuneille.

Vaivaran Sinimäkien museo, Roheline 19C ja D, Sinimäe. Itä-Virumaa. Avoinna ti-la 10-17, kesällä 15.6.-15.8. ti-la 10-18, su 10-16.
Opastus tilauksesta, +372 56474552, muuseum@vaivara.ee

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viron ystävät –Facebook-sivulta.

 www.idaviru.ee/fi

Sinimäkien museo.