Itä-Virumaalla on useita upeita putouksia - lähde tutkimaan niitä luonto-oppaan kanssa

Koski kuohuu Narvajoessa Kreenholmin tehdasmiljöön kohdalla.

Itä-Virumaalla sijaitsee Viron korkein ja mahtavin putous, mutta myös useita vaatimattomampia putouksia ja koskia.

Viron mahtavimman putouksen, Narvan putouksen (tunnetaan myös Narvan koskena), on valitettavasti vedettömäksi. Se herää eloon vain muutamana päivänä vuodessa.  Venäjällä sijaitseva vesivoimala avaa padot, jolloin vesi virtaa. Kun tämä dramaattinen luonnon esitys on keväisin nähtävissä,  Narvan museo vie halukkaita erikoiskäynnille katselemaan sitä Kreenholmin alueelta.

 Putous katosi 1950-luvulla, kun vesivoimalaa rakennettaessa Narva-joki suljettiin putouksen yläpuolelta padolla ja vesi ohjattiin turbiineihin. Kun vesivoimala avaa tekojärvensä sulut ja kevään tulvavedet virtaavat Narva-joen kuivaan uomaan, se saa kosken hetkeksi mahtavasti vaahtoamaan.

Narvan koskien vaikuttavan esityksen nauttimiseksi tulee olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa, mutta Viron korkeimman putouksella – Valasten putouksella – käynti on takuuvarma elämys. Putouksen noin 30-metrinen vesiseinä on lähes neljä kertaa korkeampi kuin Viron leveimmän putouksen, Jägalan putouksen. Uusilta portailta ja retkipolulta avautuu upea näkymä miljoonien vuosien aikana syntyneisiin kerrostumiin.

Putous saattaa kesällä antaa melko vaatimattoman vaikutelman, mutta keväisin esityksiin ei tarvitse pettyä ja parhaat niistä ovat nautittavissa kylmään aikaan, jolloin Valastella avautuvaa jäämaailmaa tullaan ihailemaan ja valokuvaamaan kaikkialta Virosta.  

Itä-Virumaan ylpeys on se, että seitsemästä Viron korkeimmasta putouksesta kuusi sijaitsee törmärannikolla. Näin voisi käyttää kokonaisen päivän luonnossa valloittamalla putoukset korkeusjärjestyksessä. Jos taas korkeus ei ole tärkeintä ja putouksiin  tutustumiseen ei ole käytettävissä koko päivää, uskallan suositella kompaktimpaa reittiä. Esimerkiksi sellaista, jonka jonain kauniina kevätpäivänä itsekin kuljen.

Valitsen kolmikon sellaisista helposti löydettäviä putouksista:  Kivisillan putouksen Sakalla, Aluojan putouksen Pühajõella ja Langevojan putouksen Sillamäen kupeessa.

Päätän aloittaa Sakalta, sillä siellä on melkoisesti portailla kiipeilyä. Muut kaksi putousta eivät kohise rantatörmältä alas ja niiden katselu ei vaadi mitään ponnistelua. Päinvastoin - niin Aluojalla kuin Langevojallakin on loistavat olosuhteet antaa jalkojen levätä ja pysähtyä eväsretkelle.

Mutta ruokatauko tulee ensin ansaita. Kivisillan putouksen löytöretki alkaa Sakan kartanon alueelta, joka oli neuvostoaikana rajavartioaseman vuoksi siviileiltä suljettu. Rajavartijoiden vandalisoituna luovuttama kartano on nyt kunnostettu.

Valasten putous talvella.

Putouksen luo voi mennä eri teitä. Valitsen sellaisen, jonka pitäisi parhaiten hillitä korkean paikan pelkoani. Kuljen entisen rajavartiotornin luota vähän matkaa pääkaupungin suuntaan ja löydän meren rantaan laskeutuvat mutkittelevat portaat. Sen mutkissa on lepäämistä ja törmän alla olevan kauneuden nauttimista varten tasanteita.

Rantaan saapuessa tulee tunne kuin olisi tullut kivenveistäjän työpajaan: osa kivistä on jo hiottu sileiksi, osa odottaa sammalhatun alla mestarin kättä. Jos kivitaiteilija sattuisi kyllästymään omaan työhönsä, hän voisi välillä hauskuuttaa itseään sinisavella.

Putoukselle pääsemiseksi käännyn Ontikan suuntaan. Veden korkeus suosii tällä kertaa kivillä ja hiekkaisella rantakaistaleella kulkua kuivin jaloin. Välillä tulee tosin ylittää kaatuneita puunrunkoja tai ryömiä niiden alitse.

Päämäärään pääsystä viestii veden kohina. Luontopolku johtaa yhä ylöspäin ja sitten tuo korkealta putoava ja kolmesta isommasta törmäaskelmasta koostuva vesikaunotar jo näkyykin! Yli 22-metrisenä se on Valasten jälkeen toiseksi korkein putous. 

Lopuksi tulee selvitä viimeisestäkin ponnistuksesta – lähes pystysuoraan Sakan törmän päälle johtavista portaista. Onneksi tikkaita muistuttavilla portailla on kaide, ja kun katsetta pitää tiukasti jalkoihin suunnattuna, korkeita paikkoja pelkääväkin selviää sieltä ylös ilman, että pitäisi kutsua pelastuslaitos apuun.

Vapisevien jalkojen ja hermojen rauhoittamiseen sopivat loivat mutta mieleltään ailahtelevat Aluojan putoukset Pühajõen kylän laidalla ja Toilan Orun puiston lähellä. Kun putousta lähestyy motocross-radan reunalla sijaitsevan Motovillan suunnalta, voi ajaa puusillan yli. Puiset näköalatasanteetkin lisäävät kylämäistä tunnelmaa. Liuskekivipohjainen laakso kätkee putouksen lisäksi lukuisia lähteitä. Putous itse on varsin muuttuva: toisinaan hyvin nopea, toisinaan taas rauhallinen ja hidas. 

Aluojan putouksen luo ei välttämättä tarvitse ajaa autolla. Esimerkiksi Toilan spa-hotellissa majoittuville se antaa mahdollisuuden mukavaan vaellukseen, jonka voi yhdistää eväsretkeen. Jotta kävelymatka olisi vaihteleva, Aluojalle voi kulkea Toilan kunnan läpi ja sieltä edelleen Pühajõen kartanon tietä pitkin vtakaisin taas Pühajõen kylän ja Toilan Orun puiston kautta. Yhteensä tämän pitäisi olla kymmenentuhatta askelta. 

Itä-Virumaan matkailukoordinoija, maantieteilijä Kadri Jalonen kertoo, että Aluojan putous on hänen suosikkinsa.

”Näköalatasanteet eivät kovin paljon häiritse, vaan n se, että suuri osa vesakosta ja humalasta raivattiin pois. 1990-luvulla oli sellainen tunne, että Aluoja on haltioiden kotipaikka. Ylävirtaan mennessä on vielä vähän ryteikköä jäljellä ja voi saada aavistuksen siitä, millaista putouksella aiemmin oli: täysin humalan peittoon kasvama, hyvin salaperäinen paikka. Toivon, että haltiat ovat edelleen siellä villimmässä paikassa jäljellä.” 

Aluoja saattaa entiseen villiin olemukseen verrattuna vaikuttaa sivilisoidulta, mutta Langevojalla voi tuntea sivilisaation suorastaan hyökkäävän. Sijainti Sillamäen kaupungin kupeessa antaa oman leimansa. Putouksen kohdalla kohoaa huviloita ja asutuksen läheisyys on ”rikastuttanut” luontoa muutamilla ympäriinsä heitetyillä muovipusseilla. 

Sivilisaatiolla on myös myönteiset puolensa, kuten esimerkiksi Valtion metsätalouskeskuksen rakentama lepo- ja nuotiopaikka. Niinpä Langevojalla voi pitää pitemmänkin tauon.

Langevoja on Valasten ohella ainoa Itä-Virumaan putous, joka on mukana  viime vuonna ilmestyneeseessä kirjassa Viron 101 luontokohdetta (101 Eesti looduspaika).

Biologi  Indrek Rohtmets kirjoittaa, että kaupungin keskustasta meren suuntaan laskeutuvien stalinistista rakennustyyliä edustavien portaiden lisäksi kaupungista löytää toisetkin portaat. ”Kaupungin alueella sijaitsee luonnonmuistomerkiksi vahvistettu Langevojan putous porrasmaisine kaskadeineen. Putouksesta alavirtaan on jyrkkä, kymmenmetristen kalkkikiviseinien välissä oleva kanjoni. Kaskadi, putous ja kanjoni tekevät keväisestä Langevojasta huomiota herättävän nähtävyyden.”

Putouksista kiinnostuneiden kannattaa ottaa yhteyttä johonkin paikalliseen retkioppaaseen, joka vie putouksille.  Alutagusen retkiklubin johtaja Ingrid Kuligina sanoo, että hän pitää enemmän tuntemattomimmista putouksista, joiden näkeminen edellyttää retkeilyä. Esimerkiksi Tõrvajõen putous, jota on vaikea löytää ja jonka luo pitää hieman kävellä. Myös Kivisillan, Kuristikun, Martsan, Toilapiirin ja Karjaorun ovat kiehtovaa nähtävää.

SIRLE SOMMER-KALDA 

Seuraa Itä-Viron tapahtumia myös verkosta:

https://idaviru.ee/fi/seikkailumaa-tapahtumat-2020/

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.