Narva-hotelli oli pitkään kaupungin ainoa hotelli - keskellä kaupunkia sijaitsevasta hotellista on lyhyt matka nähtävyyksille

Narva-hotellin ravintola.

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Narvassa  keskeinen hotelli yöpymiselle on Narva-hotelli. Se sijaitsee kaupungin ydinkeskustassa muutaman minuutin kävelymatkan päässä Narvan linnasta ja Venäjän rajasta.

"Suomalaiset ja yhdysvaltalaiset hotellivieraat hämmästyvät, kun ylimmän kerroksen huoneista näkee Venäjän puolelle", Anton Filippov sanoo. Hän on johtanut hotellia kaksi vuotta.

Anton Filippov

Kun Viro oli osa Neuvostoliittoa, Narva-hotelli oli kaupungin ensimmäinen ja pitkään ainoa ainoa hotelli. Hotelli valmistui vuonna 1959. Nyt kaupungissa on muitakin hotelleja ja majoitustilaa löytyy viidentoista kilometrin päästä Narva-Jöesuun hiekkorannoilta. Siellä on muun muassa kolme kylpylää.

Narva-hotelli on sisutukseltaan yksinkertanen. Ruskeasävyisissä huoneissa on funktionalismin tunnelmaa. Huoneita on viisikymmentä. Koot vaihtelevat yhden hengen huoneista kolmen hengen huoneisiin.

Filippovin mukaan hotellin vieraista peräti kaksikymmentä prosenttia on suomalaisia. Siellä yöpyy paljon työmatkalaisia, mutta myös lomamatkailijat asuvat Narva-hotellissa.

Mitä Filippov suosittelee Narvassa?

"Narvan linna ja sen vieressä oleva raja-asema ovat kiinnostavia. Missään Euroopassa ei ole vastaavaa rajaa, jossa Narvan linnasta voi katsoa joen toiselle puolelle Ivangorodin linnaan ja kaupunkiin."

Filippov suosittelee tutustumaan kaupungin kirkkoihin, keskiaikaisiin bastioneihin ja etenkin kesällä kauniiseen rantakatuun jokivarressa.

Narvan luterilainen Aleksanterin kirkko on Viron suurin kirkkorakennus. Kirkon kunnostus on kesken. Toinen kiinnostava kirkko on ortodoksinen Kristuksen ylösnousemuksen katedraali, joka on Viron ainoa uusbysanttilaistyylinen kirkkorakennus.

Narvan kävijöille Filippov suosittelee myös luontokohteita. Lähellä ovat hiekkarannat, rantatörmät ja kauniit metsät.

Katso video Narvan linnasta

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.

 www.idaviru.ee/fi

Ivangorodin linna.

Huone Narva-hotellissa.

Kohtla-Järven kulttuuritalo entistettiin muistuttamaan kartanoa - itäisessä Virossa on paljon arkkitehtuuria, jota rakentamisajankohdan vuoksi nimitetään stalinistiseksi arkkitehtuuriksi

Kohtla-Järven kulttuuritalo.

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Virolainen arkkitehtuuri on jännittävä sekoitus eri aikausien tyylejä. Virosta löytyy komeita, hyvällä maulla suunniteltuja historiallisia kartanoita, pieniä puutalokyliä, kerrostaloviidakoita ja huippumoderneja lasisia pilvenpiirtäjiä.

Itä-Virumaalla näkee paljon arkkitehtuuria, joka on saanut rakentamisajankohtansa vuoksi erikoisen nimen, stalinistinen arkkitehtuuri. Tyylisuunnan taloja nousi muun muassa Sillamäelle, Jõhviin ja Kohtla-Järvelle 1940-luvun lopussa  ja 1950-luvun alussa, kun maata rakennettiin uudelleen toisen maailmansodan mittavien tuhojen jälkeen.

Tyylipuhtain esimerkki tästä rakentamistyylistä on Sillamäen keskusta, mutta myös Kohtla-Järvellä on paljon tuolloin rakennettuja taloja.
Vuonna 1952 valmistui Vladimir Orlovin suunnittelema massiiviinen kulttuuritalo, joka on nyt entistetty  Talo haluaa sanoutua irti stalinistisen arkkitehtuurin leimasta.
"Stalinismia meillä ei ole jäljellä kuin julkisivun päätykolmio", sanoo kulttuuritalolla työskentelevä Aivar Varinurm.

Juhlasali

Kun talossa tehtiin  täydellinen remontti, esikuvaksi otettiin vanhat virolaiset kartanot.
"Kartanot ovat virolaisille tärkeitä. Siksi halusimme talon restauroinnissa ottaa mallia vanhasta kartanoarkkitehtuurista", Varinurm jatkaa.

Talosta poistettiin punaiset, vanhaa poliittista leimaa kantavat matot ja tilalle laitettiin vihreäkuvioiset matot. Kaikki tosin eivät pidä uusien mattojen vihreästä värisävystä.

Juhalsali on valtavan suuri ja kartanotyylinen. Sen kristallikruunujen alle voi kuvitella vaikka minkälaiset tanssiaiset. Juhlallinen ilme on myös konserttisalissa.  Esiintymislavalle vie pitkä catwalk  ja katsomossa penkkirivit kohoavat niin, ettei edessä istuvien hartioiden yli tarvitse kurkistella.

Kahvilaa remontoidessa löytyi yllätys. Katossa oli kaksi kattokerrosta ja sisäkaton ja ulkokaton välistä löytyi hienoja valaisimia.

Talon uusiminen alkoi vuonna 2013 ja se valmistui 2015.

"Meillä oli silloin talouslama, joten työvoimaa ja tarvikkeita saatiin halvemmalla kuin mitä remontti maksaisi nyt."

Varinurmen mukaan kulttuuritalossa järjestetään vuodessa jopa neljäsataa tapahtumaa:  konsertteja, keskustelutilaisuuksia, juhlia, teatteriesityksiä. Siellä kokoontuvat myös harrastusryhmät.

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.  www.idaviru.ee/fi

Kohtla-Järven keskustaa.

Konserttisali

Kahvila

Välikaton alta löytyi kauniita lamppuja.

Kulttuuritalon edessä on suuri puisto.

Jaana Nurro remontoi kauniin vanhan huvilan Toilassa Itä-Virumaalla ja perusti majoituspaikan

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Kun Jaana Nurro näki ensimmäisen kerran Villa Meretaren Toilassa Itä-Virumaalla, se oli huonossa kunnossa. Lunta tunki tupaan rikkinäisistä ikkunoista ja talo oli muutenkin rapistunut.

Siitä huolimatta hän pystyi kuvittelemaan, miten kaunis talo olisi remontoituna ja täynnä ihmisiä. Ensimmäinen kosketus huvilaan tapahtui vuonna 2000, jolloin huvila myös ostettiin. Nyt hän emmännöi huvilaa ja ottaa vastaan vieraita useista eri maista.

Huvilan yhdeksän huonetta ovat ahkerassa käytössä. Majoituspaikkoja on 20. Siellä käy monia työmatkalaisia ja vakiovieraita. Myös monet suomalaiset ovat löytäneet pienen ja viehättävän majoituspaikan, jonka vieressä on komea historiallinen Oru-puisto ja meren rantaan on lyhyt matka. Bussikin tulee läheisestä Jöhvin kaupungista aivan talon viereen. Huvilaan pääsee bussilla myös Tallinnasta.

Jaana Nurro

Ennen kuin oltiin näin pitkällä, talo tarvitsi pitkän ja perusteellisen remontin. Jaana Nurron isällä on saneerausfirma ja häneltä Jaana sai valtavasti tukea remontin toteutuksessa. Myös syvänmerensukeltajana työskentelevä Jaanan irlantilainen mies Mark Ó'Doherty on taitava käsistään.

"Kaikki piti tehdä alusta saakka sähköjen vetämisestä lähtien. Viemäröinti onneksi toimi. Ellei se olisi ollut kunnossa, urakka olisi ollut kannattamaton", Jaana sanoo.

Papereiden mukaan Villa Meretare on valmistunut vuonna 1904. Virossa valmistumisvuosi vanhoissa rakennuksissa oli, kun viimeinenkin kattotiili tai päre oli paikallaan. Talon rakentaminen on alkanut 1800-luvun puolella.

Sen rakennutti varakas liikemies Grigori Jelissejev, joka omisti myös Orun puistossa olleen linnan. Linna tuhoutui toisessa maailmansodassa. Kummankin rakennuksen suunnitteli arkkitehti Gavril Baranoskilt.

"Talossa on vaikutteita Etelä-Ranskasta ja Etelä-Italiasta. Jelissejevillä oli huvilat molemmissa maissa."

Kaikki yhdeksän huonetta ovat sisutukseltaan erilaisia. Jaana Nurro on hankkinut huonekaluja antiikkiliikkeistä ja saanut niitä perintönä. Huoneissa on kartanon tunnelmaa. Neliöitä huvilassa on 1200, joten sen kunnossapidossa riittää työtä. Huvila avattiin vuonna 2006.

Talvella Jaana Nurrolla on apunaan yksi työntekijä. Molemmat omistajat Jaana ja Mark tekevät itse paljon töitä huvilassa. Kesällä huvila on usein täynnä, jolloin sesonkiapua tarvitaan.

Illallinen on mahdollinen tilauksesta ryhmille. Jaanan harrastuksena on luoda makuelämyksiä keittiöstä.

Jaana Nurro on kotoisin Helsingistä. Hänellä on kaupallinen koulutus ja Helsingissä hän pyöritti omaa firmaa. Hän kulki monta vuotta Viron ja Suomen väliä, mutta se oli liian raskasta ja hän päätti jäädä asumaan kokonaan Viroon.

Kaikki huoneet ovat erilaisia.

Toila on Jaanan mielestä mukava pikkukylä. Naapureissa asuu monia kahdeksankymppisiä, joiden kanssa Jaana vaihtaa kuulumisia.

"Nytkin meidät on kutsuttu naapuriin 85-vuotisjuhlille."

Villa Meretaressa järjestetään kursseja ja työpajoja. Jaana on erityisen kiinnostunut hyvinvointiin ja liikuntaan liittyvistä kursseista.

"Meille voi tilata halutessa hierojan ja alakerrassa lämpiää puusauna. Siellä on myös takkahuone."

Ja toki kun ollaan Virossa ja vanhassa huvilassa, siellä liikkuu kummitus.

"Kummitus on ystävällinen nainen, eikä tee kenellekään pahaa", Jaana hymyilee.

Katso video Oru-puistosta

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.  www.idaviru.ee/fi

Aamiainen.

Romanttinen ja upea Oru-puisto houkuttelee maisemakierrokselle Toilan kylässä Itä-Virumaalla

Puiston lähellä sijaitsee rantatörmä.

Teksti Sirpa Pääkkönen, kuvat Sirpa Pääkkönen ja www.idaviru.ee, Jaana Nurron kotialbumi

Toilan kylässä Itä-Virumaalla sijaitsee upea Oru-puisto, joka on kaunis kaikkina vuodenaikoina. Syksyllä se valmistautuu talveen. Lehmusten keltaiset lehdet putoavat puiston kauniille käytäville, suihkulähteiden lorina hiljenee ja puiston työntekijät siivoavat puistoa talvikuntoon. Talvella rantatörmät peittyvät lumeen. Kesällä siellä voi tutustua moniin eri kasvilajeihin.

Oru-puistolla Pyhäjoen laaksossa on takanaan jo yli sadan vuoden historia. Se perustettiin jo 1800-luvun lopussa,  ja sitä on vuosien kuluessa täydennetty monilla puulajeilla.

Puisto syntyi, kun varakas pietarilainen kauppias Grigori Jelissejev rakennutti sinne kesähuvilansa.

Orun linna ennen toista maailmansotaa.

 Aluetta ryhdyttiin kutsumaan Orun linnaksi. Puiston piirustukset laati maisema-arkkitehti Georg Kuphaldt.

Puisto syksyllä.

Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 puisto jäi hoitamattomaan tilaan, mutta vuonna 1935 huvilasta tehtiin Viron ensimmäisen presidentin, Konstantin Pätsin kesä-asunto. Toisessa maailmansodassa huvila kuitenkin tuhoutui. Puna-armeija poltti linnan perääntyessään vuonna 1941. Vuonna 1944 saksalaiset räjäyttivät loputkin linnasta.

Nykyään Oru-puisto on kunnostettu upeaksi ulkoilualueeksi. Alueella sijaitsee koulu, jossa Toilan kylän lapset opiskelevat. Puistoon on entistetty ruusutarha, alppipuutarha sekä laululava, jossa kesäisin järjestetään laulujuhlia ja ulkoilmaesityksiä.

Korkeussuhteiltaan puisto on vaihteleva. Korkeuseroja on neljäkymmentä metriä. Ylhäällä olevalta näköalaterassilta aukeaa komea näkymä Suomenlahdelle.

Puisto on kooltaan 105 hehtaaria, ja siellä kasvaa 270 eri puu- ja pensaslajia. Mukana on lajeja myös Kauko-Idästä ja Amerikasta. Puistossa kasvaa muun muassa mantsurianjalopähkinä, hopeakuusi, sembramänty, pyramiditammi, korkkipuu ja harvinainen katsura.

Tunnelmaltaan puisto on romanttinen. Hääparit käyvät kesäisin kuvauttamassa itseään puistossa. Läheisestä Toilan kylpylästä saa mukaansa pikkuisen kartan, jonka avulla voi tutkia romanttista kävelypolkua.

Reitin varrella näkee muun muassa Lippuvuoren näköalapaikan, laululavan, lehmuspuistokäytävän, hopealähteen luolan, linnan terassin , noitametsän ja tekoluolan.

Puistossa on kaunis, kahden granaattikarhun koristama portti, josta alkaa hollantilaisten lehmusten kuja. Kesäisin puistossa toimii kahvila.

Katso video Oru-puistosta

Seuraa blogia Matkalla Itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viron ystävät –Facebook-sivulta.  www.idaviru.ee/fi

Retki Viron kaivosmuseoon vie hämäriin maanalaisiin tunneleihin – museovieras pääsee kokemaan, miten raskaissa oloissa kaivosmiehet työskentelivät

Kaivosrakennus.

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Kypärä päähän ja menoksi. Hieman jännittää, mitä tuleman pitää, kun laskeudumme Viron kaivosmuseoon Kohtla-Nõmmella Itä-Virossa.
Viron kaivosmuseo kuuluu niihin harvoihin paikkoihin Euroopassa, joissa voi nähdä, millaisissa oloissa kaivosmiehet työskentelivät 1900-luvulla.

Kohtlassa toimi palavaakiveä louhinut kaivos  vuodesta 1937 vuoteen 2001. Sen jälkeen siellä avattiin museo.

Sisällä kaivoksessa.

Opas Ain Luuk johdattaa käytävää ja rappusia pitkin kahdeksan metrin syvyyteen. Vastaan tulee hämärästi valaistuja käytäviä. Vesi tihkuu seinämistä. Kaivoksessa on pohjaveden takia aina hieman kosteaa.

Luuk käynnistää ensimmäisen koneen, ja meteli tukkii korvat. Museovieras saa tuntea, miten kovassa metelissä kaivosmiehet työskentelivät.

Nyt junaan, Luuk sanoo. Ahtaudumme pieniin teräsvaunukoppeihin. Juna viheltää ja nytkähtää liikkeelle.  Se kuljettaa meitä noin kilometrin matkan kaivoksessa vaunujen kolistessa. Sen verran kaivosmuseolla on tiloja maan alla. Sama juna kuljetti aikoinaan kaivosmiehiä kymmeniä kilometrejä maan alla risteilevissä tunneleissa.

Museokäytävän toisessa päässä Luuk esittelee poraa, jolla porattiin reikiä kaivoksen seinämiin. Alkuaikoina ei ollut käytössä sähköä, vaan poraaminenkin tapahtui käsivoimilla. Toinen työkalu oli hakku.

Luuk tuntee kaivoksen kuin omat taskunsa. Hän teki pitkän työuran kaivoksessa toimiston puolella. Myöhemmin hän johti museota ja toimii nykyään siellä oppaana. Suomenkielentaitoisena hän vetää opaskierroksia suomalaisille ryhmille, joita museossa käy useita viikossa.

”Työolot olivat huonot ja työ heikensi kaivosmiesten terveyttä. Pöly levisi, kun kaivoksessa räjäytettiin seinämiä ja louhittiin palava kiveä. Työ oli raskasta, sillä palavaakiveä nostettiin kaivoksesta käsin ennen kuin sinne saatiin sähköllä toimivia laitteita.”

Vaunuja palavallekivelle.

Palavakivi on fossiilista polttoainetta, joka on syntynyt kivihiilen tapaan miljoonia vuosia sitten maan alle puristuksiin jääneistä orgaanisista aineista. Se on ollut Virossa tärkeä energianlähde.

Huipussaan palavankiven louhinta oli 1970- ja 80-luvuilla. Kohtlan kaivoksessa tuotettiin energiaa muun muassa Pietarin tarpeisiin. Oppaan mukaan palavastakivestä saatiin jalostetuksi jopa sataa erilaista tuotetta.

Nousemme kaivoksen uumenista maan pinnalle,  ja kierros jatkuu tehdasrakennuksen, jossa rikastamossa eroteltiin palavakivi kalkkikivestä. Sitä työtä tekivät myös naiset. Tehdasrakennuksessa pääsee kiipeämään katolle saakka, josta aukeavat näkymät lähiympäristöön.

Rakennuksen vieressä kohoaa vuori. Se syntyi, kun siihen siirrettiin kaivoksesta tuhkaa ja liuskekiveä. Nyt vuoren päälle pääsee kiipeämään.

Tehdasrakennuksen eri kerroksissa on näyttelytiloja. Tuotannossa tarvittavien laitteiden lisäksi siellä voi katsella ansioituneiden kaivosmiesten valokuvia. Kaivosmiehet tienasivat hyvin, ja työnsankareita palkittiin kunnianosoituksilla.

Johtajan konttori.

Museolla on tiloja myös piharakennuksessa, jossa nykyään toimii kesäisin hostelli. Rakennuksen alakertaan on rakennettu kaivosmiehen perheen koti ja työnjohdon konttori. Hauska yksityiskohta konttorissa  on helmitaulu, jolla laskettiin palkkoja ja kustannuksia.

Kierros Viron kaivosmuseossa on hurja kokemus, koska se paljastaa, miten vaativaa ja vaarallistakin työ oli kaivoksissa monen vuosikymmenen ajan.

Viron kaivosmuseo, Jaama 100, Kohtla-Nõmme. www.kaevanduspark.ee

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viron ystävät –Facebook-sivulta.

Katso video Viron kaivosmuseosta

 www.idaviru.ee/fi

Rikastamo.

Museoesineitä on myös ulkona.

Narva-Jõesuu houkuttelee upeilla hiekkarannoillaan – Meresuu-kylpylä tarjoaa elämyksellisiä saunarituaaleja

Meresuun kylpylä.

Sirpa Pääkkönen, teksti, kuvat Sirpa Pääkkönen ja www.idaviru.ee

Hissi vie hetkessä  Meresuun kylpylähotellin yhdenteentoista kerrokseen Narva-Jõesuun kylpyläkaupungissa Koillis-Virossa.

Korkealta aukeaa huima näkymä Suomenlahdelle, hiekkarannalle ja rantaviivaa pitkin kiemurteleviin havupuumetsiin. Metsien keskeltä erottuu huviloita ja pieniä taloja.

"Tämä on Narvan korkein rakennus. Viidentoista kilometrin päässä on Venäjän raja.
 Sinnekin täältä näkee ",  Meresuu span johtaja Igor Baranov sanoo.

Hän on johtanut hiekkarannan vierellä sijaitsevaa kylpylähotellia runsaan vuoden ja esittelee, mitä kaikkea hotelli tarjoaa kylpylävieraille. Hyväkuntoinen hotelli on rakennettu vuonna 2008. Siellä on 109 huonetta, joista osa on perhesviittejä.

Suolahuone

Meresuussa saa hyvinvointipalveluiden lisäksi lääketieteellisiä hoitoja.
"Hoitojen ajatuksena on, että niitä saa kauniissa ja rauhallisessa ympäristössä."
Hoitoja toteutetaan 38 huoneessa. Mukana on muun muassa suolahuoneita, hierontahuoneita, rentoutumishuoneita ja hierovia kylpyhuoneita. Monet hoidot tähtäävät siihen, että keho rentoutuu ja jännitys ja stressi helpottavat.

Asiakkaista 8-10 prosenttia on suomalaisia. Hotelli tekee yhteistyötä useiden suomalaisten matkatoimistojen kanssa.Saunoja on kahdeksan ja kahta uutta saunaa rakennetaan.
"Vesikeskukseen on tulossa myös lapsille oma lasten vesikaupunki."

Meresuu tarjoaa asiakkaille elämyksellisiä ohjattuja saunarituaaleja. Noin kymmenen minuutin pituisessa saunarituaalissa vihdotaan, huuhdellaan ihoa vuoroin kuumilla ja kylmillä vesillä ja haistellaan erilaisia tuoksuja kuten eukalyptusta.
"Haluamme antaa ihmisille monipuolisia elämyksiä."
Hotellissa on myös hyvät liikuntasalit ja iso leikkitila lapsille.

Narva-Jõesuu on talvisin Narvan vieressä sijaitseva rauhallinen pikkukaupunki, jossa asuu noin kolmetuhatta asukasta. Kesäisin huvila-alueen asukasmäärä nousee jopa kymmeneentuhanteen.
"Kesällä majoitustilat täyttyvät nopeasti, joten ne kannattaa varata ajoissa."

Igor Baranov

Narva-Jõesuussa on noin kaksitoista kilometriä hiekkaranta, joka vastaa Terijoen hiekkoja tai Pärnun rantaa. Ainakin vielä siellä on rauhallisempaa kuin Pärnussa.
Rannlla  on kolme kylpylähotellia ja lisää rakennetaan.

Historiallisesti ranta on vanhaa huvila-aluetta. Siellä kävi pietarilaisia aristokraatteja, ja ennen ensimmäistä maailmansotaa rannalla oli jopa tuhat huvilaa. Puuhuviloita kuitenkin tuhoutui toisessa maailmansodassa ja osa niistä siirrettiin muualle Viroon, muun muassa Pärnuun, Haapsaluun ja Tallinnaan.
Hotellin nettisivut
  

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.

 www.idaviru.ee/fi

Jalkahoitoa.

Ravintola-sali

Hotellissa on yksitoista kerrosta.

Avinurmella nikkaroidaan puusta ja päreistä koreja, kiuluja ja leikkikaluja - työpajassa matkailijakin saa kokeilla nikkarointia

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Avinurmella Itä-Virumaalla lapset oppivat tekemään tuohesta ja päreestä koreja jo koulussa. Puutyöt kuuluvat opetusohjelmaan pienessä kylässä, jonka asukkaille puu on tarjonnut elannon satoja vuosia.

Puutöiden keskus on Avinurmen puuaitta, jossa hyllyt notkuvat koreja, kiuluja, leikkikaluja, pannunalusia ja koristeita. Myynnissä on 600 erilaista tuotetta. Suurin osa on tehty puusta.

Straussin perheyritys perusti puutuotteita valmistavan yrityksen Avinurmelle 23 vuotta sitten. Puuaitta rakennettiin seitsemän vuotta sitten. Siellä on kauppa, kahvila ja työpajoja. Puuaittaa emännöi Eveli Tooming.

Eveli Tooming

"Tuotteistamme 70 prosenttia menee vientiin, muun muassa Japaniin, Latviaan, Ruotsiin, Norjaan ja Suomeen. Suomeen viedään erityisen paljon saunatuotteita", Eveli Tooming kertoo.

Puu saadaan ympäröivistä metsistä. Jonkun verran puuta tuodaan Avinurmeen myös Suomesta.

Avinurmen puuaitassa järjestetään kursseja kahdessatoissa erilaisessa työpajassa. Siellä taivutellaan päreistä koreja ja maalataan niitä, nikkaroidaan pieniä puukoruja, valetaan kynttilöitä ja leivotaan perinneleipää.

Työpajoissa käy paljon ryhmiä, ja ryhmän kannattaa varata etukäteen aika työpajalle. Jos paikalle sattuu tulemaan ilman ajanvarausta, puuaitassa on Eveli Toomingin 85-vuotias isoäiti opastamassa korin tekoa.

"Isoäiti ei puhu muuta kuin viroa, mutta hän näyttää, kuinka kori tehdään. Hän antaa ohjeet viroksi ja työpajaan tulevat ulkomaalaiset lapset oppivat samalla hieman viroa."

Avinurmen perinteet puukylänä ovat pitkät. Asutusta alueella on ollut jo 1300-luvulla.
"Täällä on paljon metsiä, mutta vähän laidunmaata. Ihmiset oppivat hankkimaan elantonsa puusta."

Puun käyttämistä helpotti se, että Venäjän vallan aikana Avinurme kuului tsaarin maihin, eikä tsaarilla ollut aikaa valvoa, kuinka metsää käytettiin. Sitä sai hyödyntää paljon vapaammin kuin kartanoiden omistuksessa olleita maa-alueita.

Koska Avinurme sijaitsee syrjässä valtakeskuksista, sinne rakennettiin kapearaiteinen rautatie puutavaroiden kuljetusta varten.

Rautatie ei ole enää käytössä, mutta kyläläiset ovat kunnostaneet muutaman vaunun museojunaksi. Talkoisiin osallistui muun maussa koululaisia. Yksi vaunu on sisutettu kuvaamaan kyydityksiä vuonna 1949. Avinurmeltakin kyyditettiin väkeä Siperiaan pakkotyöhön. Vaunu on surullista katsottavaa.

Katso video Avinurmesta

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta. 

 www.idaviru.ee/fi

Puuaitan kotisivut