Viron suurin maisemapuisto kiehtoo vuoden ympäri

Oru-puiston linnan terassi on säilynyt.

Kirjoitan Toilan Oru-puiston kauneutta ylistävän postituksen puiston kauneimmassa paikassa – Pühajõen ja meren kohdalla aikoinaan kohonneen linnan paikalla – tuntien sen viimeisen isännän Konstantin Pätsin hyväksyvän katseen. 

Viron ensimmäinen presidentti Konstantin Päts palasi Orun puistoon syntymäpäivänään 23. helmikuuta Toilan kunnan tilaamana ja kuvanveistäjä Seaküla Simsonin (Sikakylän Simson) totisena ja pohtivana pronssiin valamana patsaana. Joitakin vuosia aiemmin satuin tilaisuuteen, jossa hänen lapsenlapsensa Matti Päts muisteli yhdessä isoisän kanssa vietettyjä lapsuuden kesiä Orun linnassa.

Matti Päts kertoi muiston omasta elämästään, joka sai merkityksen vasta vuosia myöhemmin. Kun hänen vanhempansa olivat vankeudessa ja hän itse lastenkodissa, hän näki usein unta vihreistä rinteistä. Mikään ei viittanut siihen, missä rinteet sijaitsivat. 

Lastenkodin todellisuuteen herätessään hän oli aina äärettömän pettynyt ja uni jäi salaisuuden harson peittoon vuoteen 1956 saakka, jolloin ylioppilas Matti Päts tuli Toilassa asuvan tuttavansa luokse kylään.

 ”Kävelimme yhdessä tänne, missä aikoinaan oli Orun linna. Ymmärsin, että olin unessani nähnyt linnaa ympäröiviä kumpuja.", Päts muisteli.

Lapselle linna ja sitä ympäröivä kauneus olivat jääneet niin syvälle mieleen, että ne ilmestyivät hänelle unessa.

Luontoäiti on ollut Toilassa hyvin tuhlaileva. Viron suurin maisemapuisto on suunniteltu muinaisille Pühajõen kartanon maille, missä korkeaa klinttiä leikkaa syvä muinaislaakso. Sen pohjalla mutkittelee Pühajõki koskineen.

Eniten vierailijoita  käy puistossa kesäkuukausina, mutta puistoon kannattaa tulla kaikkina  vuodenaikoina.

Keväisin kävelijää tervehtivät sinivuokot ja kiurunkannusten jättimäiset sinisen lilat läiskät nurmikenttien keskellä. Kesällä kukkivat  kurjenmiekat, ruusut ja huumaavan makeantuoksuiset lehmuksenkukat. Syksyllä tuhkapensasaidat saavat liekinpunaisen värin ja lehmuspuistotiellä voi kahlata paksun lehtimaton läpi. Talvella lumiset rinteet kutsuvat kelkkailijoita ja lumesta notkollaan olevat puut tekevät puistosta ikään kuin läpinäkyvän taikamaan.

Värikkään historian omaava ja maastoltaan vaihteleva  puisto tarjoaa yhtä lailla elämyksiä nyt kuin loistoaikoinaan 1900-luvun alussa, jolloin Georg Kuphaldtin luoma puisto kehysti rikkaan venäläisen kauppiaan Grigori Jelissejevin perustamaa Orun linnaa, ja 1930-luvulla, jolloin siitä luotiin Viron tasavallan edustuspuisto. Itse linna on tuhoutunut, mutta syy, miksi se rakennettiin, ei ole kadonnut.

Historiantutkija Ott Sandrak on kertonut Toilassa kulttuurista kiinnostuneille kuulijoille, että Grigori Jelissejev oli yksi  Venäjän  rikkaimmista yksityishenkilöistä.  Kun hän päätti rakentaa itselleen huvilan, sitä varten tehtiin Venäjällä perusteellinen esitutkimus.

Koska Jelissejevilla oli jo huviloita Nizzassa Välimeren rannikolla, hän ymmärsi paikan kauneuden. Luonnollisesti kauppias konsultoi myös arkkitehtien kanssa. Vaatimattomien virolaisten saattaa olla vaikea uskoa sitä, mutta asiantuntijat pitivät juuri Toilan Orun maastoa yhtenä silloisen Venäjän kauneimmista paikoista.

Puiston nykyinen haltija valtion metsätalouskeskus (Riigimetsa majandamise keskus, RMK) on viime vuosina nähnyt paljon vaivaa, jotta 74 hehtaarin laajuisessa puistossa olisi mukavampi liikkua ja puisto tarjoaisi enemmän silmäniloa. Se on asfaltoinut ja päällystänyt polkuja, uudistanut siltoja ja portaita, laajentanut pysäköintialueita ja valaistusta, asentanut infotauluja ja viittoja. Tämän ansiosta on helppo mennä puiston kätketyimpiinkin sopukoihin: runsaslajiseen arboretumiin, salaperäiseen luolaan, hopealähteen luolaan sekä lammille ja niihin vettä toimittavaan ruostelähteeseen.

Linnan aukiolla oleva  ruusutarha ilahduttaa satoine hurmaavine kukkasineen. Lajikkeiden valinnassa on otettu huomioon se, mitä täällä aikoinaan kasvoi. Niinpä linnan puutarhaan on palannut historiallinen ruusulajike, joka on kehitetty Saksassa ja saanut nimensä Konstantin Pätsin mukaan. Kermankeltainen kukka  kukkii Kolme sulotarta -patsaan luona.

Linnan puutarhan ohella toinen vierailijoiden suosikki on Nõiametsan (noitametsän) paviljonki, joka kutsutaan myös nimellä Pääsupesa (pääskynpesä). Siinä missä linnan aukio huolellisesti hoidettuine nurmineen, kukkapenkkeineen ja suihkukaivoineen on puiston edustavampi osa, Nõiamets on pimeämpi, villimpi ja salaperäisempi. 

Näköalapaviljonki.

Ensimmäinen Nõiametsan näköalapaviljonki rakennettiin Roman Koolmarin suunnitelman mukaan. Tunnetulle arkkitehdille omistettu kirja toteaa, että tämä lähes vaarallisesti törmän reunalle rakennettu paviljonki viittasi Pätsin oikukkuuteen ja kasvavaan vallanhimoon. Joka tapauksessa siitä tuli presidentin mielipaikka. Hän nautti täällä auringonnnoususta, merinäkymistä ja kahvista.

Pätsin ”kahvimaja” räjäytettiin sota-aikana ja rakennettiin uudelleen 1990-luvulla vanhan pohjapiirroksen mukaan, mutta muodoltaan muutettuna ja rakenteeltaan kevyempänä. Henkeäsalpaavan näkymän se tarjoaa edelleenkin ja paikkaa suosivat vihkiparit.

Juhlatilaisuuksien järjestäjät alkavat todennäköisesti arvostaa paljon myös paviljonkia, jonka Toilan kunta suunnittelee rakentavansa uudelleen linnan entisen talvipuutarhan esikuvan mukaan. Kunta on jo rikastanut puistokulttuuria perustamalla musiikkipuistotien, jonka ansiosta tiettyinä kellonaikoina jalankulkijoiden korvissa soi 1930-luvun musiikki. 
SIRLE SOMMER-KALDA

Seuraa Itä-Viron tapahtumia myös verkosta:

https://idaviru.ee/fi/seikkailumaa-tapahtumat-2020/

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.