Sunday, 25 February 2018

"Vapaus on suuri lahja" - näin satavuotiasta Viroa juhlittiin Jõhvissa, Toilassa ja Narvassa

Lisann Sööt juhli Jõhvissa.
Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Sininen, musta ja valkoinen. Näihin väreihin on Virossa  törmännyt melkein joka askeleella. Ne tulevat vastaan lipuissa, pinsseissä, vaatteissa, kukka-asetelmissa, ruuissa, leikkikaluissa, suklaarasioissa.

Elagu Eesti. Virossa osataan juhlia ja sadan vuoden itsenäisyys on virolaisille kallis asia. Toilassa Itä-Virumaalla itsenäisyysjuhlinta 24. helmikuuta alkoi aamuhämärissä, kun autoletkat virtasivat Toilan koulun pihalle ja ihmiset vaelsivat pienoisliput kädessä juhlalliseen lipunnostoon Oru-puistoon. Siellä kuten monessa muussakin paikassa kajahti kansallislaulu Mu isamaa.
Puheissa kiitettiin isänmaata ja kotiseutua. Virolaisen perinteen mukaan kansantanssiryhmä toi väriä tilaisuuteen.
Jõhvi.

Yksi lipunnostojuhlaan osallistujista oli toilalainen Erika Kruup.
Mitä itsenäisyys merkitsee hänelle?
"Itsenäisyys on kaikki. Osallistuin vuonna 1988 Baltian ketjuun, jossa ihmiset pitivät toisiaan kädestä, lauloivat ja itkivät itsenäisyyden puolesta. Pienet lapsemme olivat mukana. Bussimatka kesti koko päivän. Emme löytäneet oikeaa paikkaa ketjusta, mutta asetuimme ketjuun Paidessa. Siellä oli tuhansia ihmisiä. Poltimme kynttilöitä. Siellä meni koko yö. Lapset nukkuivat jossain talon nurkassa."

"Itsenäisyys ei ole vain joku asia ympärillämme. Se täytyy tallettaa sydämeen ja siirtää  sukupolvelta toiselle", Kruup sanoo.

Narvassa pidettiin juhlallinen iltavastaanotto yliopiston tiloissa. Videotykki toi juhlaväelle presidentti Kersti Kaljulaidin tervehdyksen Viron kansallismuseosta Tartosta.
Illan musiikkipainotteisen ohjelman juonsi Viron euroviisuehdokkuudesta kilpaileva  Elina Nechayeva yhdessä Jevgeni Timoshtshukin kanssa. Hän lauloi yhden kappaleen, jonka sanat kertoivat rakkaudesta isänmaahan.

Juhlissa esiintyivät myös Narvan kaupungin sinfoniaorkesteri, pianisti Kadri-Ann Sumeri, oopperalaulaja Tuuri Dede, kansanmusiikkiryhmä Narva Valgevene Selts, nuorten sekakuoro Vaimustus sekä Jevgeni Ljapinin ja Vladimir Võssotskin yhtye.
Elina Nechajeva (oik.)

Jo ennen syntymäpäivää Jõhvin konserttisalissa järjestettiin juhlakonsertti, jossa paikalliset kuorot esittivät Pärt Uusbergin juhlavuotta varten säveltämän teoksen Eestimaa atmosfäärid. Upea kuoroteos johdatteli kuulijat eri vuodenaikoihin Virossa.

Konserttiin osallistui paikallislehden kulttuuritoimittaja Teet Korsten.
Mitä itsenäisyys hänelle merkitsee?
Korsten aloittaa vastauksensa samoilla sanoilla kuin Kruup.
"Itsenäisyys merkitsee kaikkea. Synnyin Kohtla-Järvellä, jossa suurin osa asukkaista on venäjänkielisiä. 1970-luvulla ja 80-luvun alussa kansallisuusryhmien välillä oli paljon yhteenottoja. Se oli ikävää."

Toisen valtion vallan alla eläminen on Korstenin mukaan pahinta, mitä voi olla.
"Itsenäisyys palautettiin vuonna 1991, mutta sen lopullisuuteen saattoi uskoa vasta, kun viimeiset venäläiset sotilaat poistuivat Virosta 1994. Nyt olemme vapaita. Ehkä kaikki nuoret eivät ymmärrä sitä, miten iso lahja vapaus on."

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viron ystävät –Facebook-sivulta.

Jõhvi





Teet Korsten


Toila

Toila

Toila

Erika Kruup



 www.idaviru.ee/fi

Saturday, 17 February 2018

"Narva-Jõesuussa paistaa aina aurinko", muistaa Suomeen muuttanut Ingrid Pent

Ingrid Pent viihtyy hyvin Suomessa, vaikka ikävöikin oskus Viroon.
"Olen aina kehunut Narva-Jõesuuta kaikille tuttavilleni Suomessa", Ingrid Pent sanoo.
Hän on asunut Suomessa lähes kuusi vuotta. Ikävä synnyinseuduille Viroon nousee aina välillä pintaan.

Narva-Jõesussa on hienot hiekkarannat, luontopolut ja metsät, joissa männyt kasvavat hyvin korkeiksi.

Ingridin muistoissa Narva-Jõesuussa paistaa aina aurinko.
Narva-Jöesuussa on upeat hiekkarannat.

"Siellä voi ihailla upeita auringonlaskuja kaikkina vuodenaikoina."

Kylpyläkaupunkina Narva-Jõesuulla on ollut kolme kukoistuskautta. 1800-luvun lopulla  Moskovan ja Pietarin eliitti kävi rentoutumassa kylpylöissä ja  hienoissa pitsihuviloissa. 1930-luvulla alue kuului Virossa tärkeimpiin kesänvietto- ja lomapaikkoihin. 1970- ja 1980-luvulla siellä lomaili jopa 37 000  ihmistä vuodessa Virosta ja silloisesta Neuvostoliitosta.

Asutusta Narva-Jõesuussa on ollu jo viitisen sataa vuotta.
"Liivinmaan kronikassa ja 1600-luvulta peräisin olevissa lähteissä kerrotaan, että kalastajakylää nimitettiin aikoinaan Hungerburgiksi. Nimi tulee saksan kielen sanasta hunger, nälkä. Legendan mukaan nimen antoivat kylään haaksirikkoutuneet saksalaiset kauppiaat, jotka eivät löytäneet kylästä mitään syötävää."

Nykyään kaupungissa asuu muutama tuhat asukasta. Siellä on kolme isoa kylpylää ja paljon pieniä majoituspaikkoja. Kesäisin asukasmäärä moninkertaistuu.

"Kaupungissa on kolme kirkkoa ja museo, joka kertoo Narva-Jõesuun historiasta. Ortodoksinen kirkko on rakennettu puusta ja se kohoaa tien varrella, kun Narva-Jõesuuhun saavutaan Narvasta. Pitsihuviloista valitettavasti melkein kaikki ovat tuhoutuneet."

Ingrid Pentin äidinkieli on viro ja hän kuului Narva-Jõesuussa kielivähemmistöön. Suurin osa asukkaista puhuu äidinkielenään venäjää. Ingridillä on inkerinsuomalaiset juuret ja se sai hänet muuttamaan Suomeen.

"Sisareni oli muuttanut Suomeen, kun pistin nimeni paluumuuttajien jonoon 2011. Olin viimeisten joukossa, koska pian tämän jälkeen jono suljettiin. Muutin Suomeen vuonna 2012."
Viroon jäivät äiti ja veli ja monet ystävät.

Ingrid Pent opiskeli suomen kielen ja sai töitä Helsingin kaupungin Infopankissa, joka jakaa tietoa ja auttaa maahanmuuttajia kahdellatoista eri kielellä. Ingrid asioi asikkaiden kanssa viroksi ja venäjäksi.
"Tämä on hyvin antoisa työ ja olen iloinen siitä, että saan olla avuksi."

Hän asuu Helsingissä kahden lapsensa kanssa ja osallistuu aktiivisesti virolaisyhteisöjen toimintaan.
"Tanssin  Ylelahedad-tanssiryhmässä ja laulan Siller-kuorossa ja Säde-lauluryhmässä."
Ryhmien mukana hän on osallistunut muun muassa viiden vuoden välein järjestettäville Viron laulu- ja tanssijuhlille.

Kun Viro juhlii itsenäisyyttään 24. helmikuuta, Ingrid Pent esiintyy Säde-lauluryhmän kanssa Alppilan kirkossa klo 15.
Viron itsenäisyyspäivä on Ingridille tärkeä juhlapäivä.

"Viime vuonna juhlittiin Suomea. Viron juhlat ovat jatkoa Suomen juhlille. Kunnioitan virolaisia ja olen ylpeä maastani, joka on historiansa aikana kokenut paljon kärsimyksiä. Virolaiset ovat sinnikkäitä ihmisiä ja maata on kehitetty nopeasti. Toivon Virolle onnea ja menestystä."

Lue Meresuu spasta

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.  www.idaviru.ee/fi





Sunday, 11 February 2018

Suosta nousee yhä sotaan liittyviä esineitä Itä-Virumaalla - Sinimäkien kukkuloiden ympäristössä taisteltiin puoli vuotta toisessa maailmansodassa


Tähystystorni Sinimäen museon lähellä. 

Sirpa Pääkkönen, teksti, kuvat Ida-Viru.ee ja Sirpa Pääkkönen

Sinimäkien kukkulat ovat jääneet Viron ja toisen maailmansodan historiaan, koska virolaiset ja saksalaiset taistelivat siellä yli puoli vuotta helmikuusta  syyskuuhun vuonna 1944.
Kolme kukkulaa, Tornimägi, Pörguagumägi ja Pargimägi sijaitsevat Vaivaran kunnassa Narvan ja Sillamäen välissä.

Ivika Maidre
Ne eivät ole järin korkeita, mutta strategisesti ne olivat tärkeitä. Virolaiset liittolaisineen ryhmittyivät mäkien taas. Puna-armeijan joukot hyökkäsivät idästä ja kukkuloiden eteläpuolella olevaa Alutagusen suota pitkin.


"Puna-armeija pääsi suolle talvella. mutta keväällä ja kesällä suo oli märkä ja pettävä, minkä vuoksi sinne ei päästy", kertoo Sinimäkien sotamuseon Sinimäen kylässä perustanut Ivika Maidre.

Museossa on paljon sotakalustoa ja sodassa käytettyjä esineitä, koska molemmat osapuolet upottivat kalustoa suohon. Sieltä on löydetty muun muassa tykkejä, aseita, miinoja, lentokoneita ja panssarivaunuja. Yhä edelleen sotakalustoa nousee suon pintaan kesäisin. Paikalliset ilmoittavat havainnoista ja museo saa uutta tavaraa näytteille.

Ivika Maidre perusti Sinimäkien museon kymmenen vuotta sitten, koska hän halusi kertoa virolaisten sotaan joutuneiden miesten tarinan.

"Virossa sota on tullut aina idästä. Sinimäkien taistelu toisessa maailmansodassa merkitsee virolaisille samaa kuin Tali-Ihantalan taistelu suomalaisille", Maidre sanoo.

Häneltä kysytään usein, miksi virolaiset taistelivat Hitlerin Saksan rinnalla. Saksalaisten lisäksi Viron rinnalla taisteli vapaaehtoisia Norjasta, Tanskasta ja Hollannista.

"Virolaiset sotilaat eivät taistelleet Hitlerin ideologian mukaan vaan oman maansa itsenäisyyden puolesta. Siinä ei toisessa maailmansodassa onnistuttu. Itäinen Viro tuhoutui sodassa. Narva joudttiin rakentamaan uudelleen samoin kuin Vaivaran kunnan kylät."

Sinimäkien museossa on niin paljon tavaraa, että pieni museorakennus alkaa käydä ahtaaksi. Museon omistamien esineiden lisäksi keräilijät ovat lainanneet sinne löytämiään esineitä.
Museon sisätiloja.

Maidre suunnittelee museon laajennusta. Tarkoitus on rakentaa bunkkeri, josta panssarivaunu työntyy ulos. Museon sisälle tulisi myös sodanaikainen lentokone. Piirustuksia laajennuksesta on tehty. Nyt museo hakee rahoitusta niin, että laajennus valmistuisi vuonna 2020.

Museossa käy virolaisten lisäksi vieraita ulkomailta. Suomlaisia museon kävijöistä on peräti kolmekymmentä prosenttia.

Sinimäkien taistelua on kuvattu myös elokuvassa. Sotaelokuva 1944 valmistui vuonna 2015 suomalais-virolaisena yhteistyönä. Käsikirjoituksen teki Leo Kunnas ja elokuvan ohjasi Elmo Nüganen.
Sinimäkien alueesta on taistelu useissa sodissa ja siellä on kaatunut tuhansia sotilaita. Aluella on monia hautausmaita ja muistomerkkejä sodissa kaatuneille.

Vaivaran Sinimäkien museo, Roheline 19C ja D, Sinimäe. Itä-Virumaa. Avoinna ti-la 10-17, kesällä 15.6.-15.8. ti-la 10-18, su 10-16.
Opastus tilauksesta, +372 56474552, muuseum@vaivara.ee

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viron ystävät –Facebook-sivulta.

 www.idaviru.ee/fi


Sinimäkien museo.




Sunday, 4 February 2018

Jaana Nurro remontoi kauniin vanhan huvilan Toilassa Itä-Virumaalla ja perusti majoituspaikan


Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat

Kun Jaana Nurro näki ensimmäisen kerran Villa Meretaren Toilassa Itä-Virumaalla, se oli huonossa kunnossa. Lunta tunki tupaan rikkinäisistä ikkunoista ja talo oli muutenkin rapistunut.

Siitä huolimatta hän pystyi kuvittelemaan, miten kaunis talo olisi remontoituna ja täynnä ihmisiä. Ensimmäinen kosketus huvilaan tapahtui vuonna 2000, jolloin huvila myös ostettiin. Nyt hän emmännöi huvilaa ja ottaa vastaan vieraita useista eri maista.

Huvilan yhdeksän huonetta ovat ahkerassa käytössä. Majoituspaikkoja on 20. Siellä käy monia työmatkalaisia ja vakiovieraita. Myös monet suomalaiset ovat löytäneet pienen ja viehättävän majoituspaikan, jonka vieressä on komea historiallinen Oru-puisto ja meren rantaan on lyhyt matka. Bussikin tulee läheisestä Jöhvin kaupungista aivan talon viereen. Huvilaan pääsee bussilla myös Tallinnasta.
Jaana Nurro

Ennen kuin oltiin näin pitkällä, talo tarvitsi pitkän ja perusteellisen remontin. Jaana Nurron isällä on saneerausfirma ja häneltä Jaana sai valtavasti tukea remontin toteutuksessa. Myös syvänmerensukeltajana työskentelevä Jaanan irlantilainen mies Mark Ó'Doherty on taitava käsistään.

"Kaikki piti tehdä alusta saakka sähköjen vetämisestä lähtien. Viemäröinti onneksi toimi. Ellei se olisi ollut kunnossa, urakka olisi ollut kannattamaton", Jaana sanoo.

Papereiden mukaan Villa Meretare on valmistunut vuonna 1904. Virossa valmistumisvuosi vanhoissa rakennuksissa oli, kun viimeinenkin kattotiili tai päre oli paikallaan. Talon rakentaminen on alkanut 1800-luvun puolella.

Sen rakennutti varakas liikemies Grigori Jelissejev, joka omisti myös Orun puistossa olleen linnan. Linna tuhoutui toisessa maailmansodassa. Kummankin rakennuksen suunnitteli arkkitehti Gavril Baranoskilt.

"Talossa on vaikutteita Etelä-Ranskasta ja Etelä-Italiasta. Jelissejevillä oli huvilat molemmissa maissa."

Kaikki yhdeksän huonetta ovat sisutukseltaan erilaisia. Jaana Nurro on hankkinut huonekaluja antiikkiliikkeistä ja saanut niitä perintönä. Huoneissa on kartanon tunnelmaa. Neliöitä huvilassa on 1200, joten sen kunnossapidossa riittää työtä. Huvila avattiin vuonna 2006.

Talvella Jaana Nurrolla on apunaan yksi työntekijä. Molemmat omistajat Jaana ja Mark tekevät itse paljon töitä huvilassa. Kesällä huvila on usein täynnä, jolloin sesonkiapua tarvitaan.

Illallinen on mahdollinen tilauksesta ryhmille. Jaanan harrastuksena on luoda makuelämyksiä keittiöstä.

Jaana Nurro on kotoisin Helsingistä. Hänellä on kaupallinen koulutus ja Helsingissä hän pyöritti omaa firmaa. Hän kulki monta vuotta Viron ja Suomen väliä, mutta se oli liian raskasta ja hän päätti jäädä asumaan kokonaan Viroon.
Kaikki huoneet ovat erilaisia.

Toila on Jaanan mielestä mukava pikkukylä. Naapureissa asuu monia kahdeksankymppisiä, joiden kanssa Jaana vaihtaa kuulumisia.

"Nytkin meidät on kutsuttu naapuriin 85-vuotisjuhlille."

Villa Meretaressa järjestetään kursseja ja työpajoja. Jaana on erityisen kiinnostunut hyvinvointiin ja liikuntaan liittyvistä kursseista.

"Meille voi tilata halutessa hierojan ja alakerrassa lämpiää puusauna. Siellä on myös takkahuone."

Ja toki kun ollaan Virossa ja vanhassa huvilassa, siellä liikkuu kummitus.

"Kummitus on ystävällinen nainen, eikä tee kenellekään pahaa", Jaana hymyilee.

Katso video Oru-puistosta

Seuraa blogia Matkalla itä-Virossa – seikkailuja ja elämyksiä, katso videoita Youtubesta, vieraile Itä-Virossa. Blogit ja videot löydät muun muassa Googlesta ja Itä-Viro ystävät –Facebook-sivulta.  www.idaviru.ee/fi



Aamiainen.